syksyinen marraskuu

Viimeaikoina on tullut juoksenneltua ympäriämpäri joka puolella. Viime kertaisten sossupapereiden täyttelyn ja palauttamisen jälkeen pistin taas muutamia työhakemuksia ja cv:itä menemään ja yhdestä paikasta soitettiinkin n. 30min hakemuksen lähettämisen jälkeen. Se olikin joku rekryfirma mikä etti suomenkielisiä help desk tyyppejä toiseen firmaan. Suunnilleen viikko siitä olikin haastattelu ja menin sinne hermorauniona kun en ikinä ollut oikeassa työhaastattelussa ollut. Eikä ne muutamat tuopit edellisenä iltana auttanut liiemmin...

Haastattelu meni suhteellisen kivuttomasti ja sain jonkun tytön kanssa puhua suomeakin haastattelun jälkeen. No muutaman päivän päästä tarjottiin töitä, super jees, mulle kerrottiin työajat, ei niin jees. Koska olisin ollut tekemisissä suomen markkinoiden kanssa jotka aukee siinä aamu kahdeksan paikkeilla joka aikaeron jälkeen tarkottaisi että töissä tarttis olla kuudelta, viimeistään seitsemältä. Ei siinä mitään, oon nykyään melkein enemmän aamuihminen kuin ilta, mutta kun täältä lähtee ensimmäinen bussi 6.25 ja työmatkaan menisi bussilla körötellessä ~1,5 tuntia niin työpaikan hyväksyminen kaatui sitten siihen. Harmitti suhteellisen paljon.

Ajattelin sen jälkeen että no mikäs siinä lisää hakemuksia ympäriinsä ja tuloston muutamat cv:t ja lähen kiertämään ostoskeskuksia jos jostain näin joulun alla nappais. En sitä kuitenkaan kerennyt tehdä kun keskiviikkona sain sähköpostia paikasta mihin hain pieni ikuisuus takaperin että josko voisin seuraavana päivänä mennä paikan päälle tapaamaan tyyppejä. Loistavaa! Kaiken lisäksi työ olisi mitä mainioin, suomen kielisenä pelien testaajana. Pitäisi siis pelata ja löytää bugeja pelistä ja jos on jotain kielellisiä virheitä tai kulttuuri eroja yms. Työhaastattelu oli äärimmäisen mukava. Nainen kuka oli haastattelemassa painotti yhtiön rentoutta ja ystävällistä ilmapiiriä, vaikka joskus saattaa joutua tekemään suhteellisen paljon ylitöitä ja viikonloppuja koska on paljon dead line:ja. No eipä tuo minua haittaisi. Lähestulkoon viimenen kysymys haastattelussa oli 'mitä mieltä olet siitä että sun työ ois pelata pelejä 8 tuntia päivässä' no....... oishan se ihan kauheeta......... Ja sitten iski taas takapakki. Ihana tuleva suomen lomani iskeytyy juuri yhden dead linen viikolle jolla mun ois pitänyt olla töissä. Voi vittu. Ujo ketutus mutta ei voi mitään. Ehkä ne pitää mun tiedot tallessa ja soittaa seuraavalla kerralla.

Joskus tossa viime kuun aikana sain oman social services card:in, jossa on aivan upea kuva ja mun irlantilainen sosiaaliturvatunnus. Se piti sitten aktivoida puhelimitse ja vastata turvallisuus kysymyksiin mitkä olin täyttänyt sitä hakiessa. Ne kysyi multa mun syntymäpäivää, äidin tyttönimeä, lapsuuden parhaan kaverin tyttönimeä ja mun lapsuuden lempinimeä. No helppo homma, kaikki noi on vielä paikkaansa pitäviä nimiä. Vastailin puhelimessa olevalle herralle rempseästi ja luettelin kaikki kirjain kirjaimelta. Herra sitten töksäyttää että vastasit yhteen kysymykseen väärin eikä hän voi turvallisuus syistä kertoa mikä se niistä oli ja pyysi minua palaamaan toimistoon mistä olin korttia hakenut. Sain eilen vihdoin ja viimein mentyä käymään siellä ja kerroin asian laidan. He ottivat multa puhelin numeron ja sossutunnuksen ylös ja sano että joku päätoimistolta soittaa mulle. Kävin siinä sitten aikani kuluksi avaamassa pankkitilin mikä oli yllättävän helppoa kaikkien kauhutarinoiden jälkeen. Käväsin syömässä lounasta paremman puoliskoni kanssa kun hänellä oli tällä viikolla muutamat tuurausvuorot töissä. Lähdin sen jälkeen odottamaan bussia palatakseni kotiin ja heti bussiin pääsyni jälkeen puhelin soi. Ann soitteli sieltä päätoimistolta ja halusi kysyä multa samat kysymykset kun sitä saatanan korttia aktivoidessa. No vastasin niihin taas jonka jälkeen hän totesi että sanoin äitini sukunimen väärin. Hän pyysi palauttamaan kortin toimistoon jostai sitä olin hakenut. Toimistoon jonka vierestä juuri lähdin bussilla. Ette oo tosissanne. >_<

Tänään kävin sitten uudestaan paikanpäällä ja kerroin taas asiani tiskillä olevalle miehelle, joka pelasti päiväni. Hän kysyi äitini nimeä ja kirjoitin sen paperille ihan vaan varmuuden vuoksi. Hän alkoi katsomaan kaikkia lomakkeita mitä olin täyttäny läpi ja vertasi niitä tiedostoihin mitä he siellä olivat kirjoittaneet puhtaaksi. Hän oli hetken hiljaa, katsoi minuun ja pyysi anteeksi. Sanoi että minä olen ollut kokoajan oikeassa ja että 'it was totally their fuck up' Olivat siellä iskeneet oman sukunimeni myös äitini kohdalle. Jouduin kuitenkin jättämään korttini sinne että ne oikoo kaikki tiedot ja he kuulemma lähettävät minulle uuden kortin, joka täytyy tosin aktivoida uudestaan. Kauheesti vaivaa yhden pienen kortin takia.

Myös paikallinen sossu otti minuun yhteyttä lähes kuukausi papereiden palauttamisen jälkeen että josko menisin keskiviikkona tapaamaan heitä. Jos sitä sais jotain rahaa näiden neljän kuukauden työttömyyden ja rahattomuuden jälkeen...

Torstaina lähdetään kohti Helsinkiä ja toivottavasti kaikkea kivaa! Keskiviikkona on kuulemma treffipäivä ja juhlistetaan kahdestaan mun synttäreitä jotka osuu sopivasti viikonlopulle kun ollaan Suomessa. :)

En jostain syystä saa kuvia ulos puhelimestani joten menen pesemään pyykkiä. Moro.

Syksy

Jalkakäytävät on täynnä lehtiä ja puut alkaa näyttää alastomilta. Tykkään syksyn väreistä ja sen tuomasta

fiiliksestä. Tosin täällä toi vesisade on muutenkin aika jatkuvaa niin nyt sitte ainaki. :) Vois varmaan

pikkuhiljaa ostaa jostain sateenvarjon että vois liikkua ulkona säällä kun säällä.

Syksyinen olotila sai mut ostamaan lankaa ja sukkapuikot ja alkaa kutomaan. Tosin en tehnyt sukkia vaan

tein näpsäkästi itselleni kivan uuden hatun joka tarkemmin ajateltuna joutuu odottamaan hiukan

talvisempia ilmastoja!

Hattu on sopivasti murretun oranssin värinen vaikka kamera sitä vähän vääristääkin. Hattu olikin niin iso 

että en saanu tupsua näkymään kuvassa ilman apua, mutta sieltä se löyty kuitenki!! 

Nyt ei vaan oo enää mitään tekemistä hetkeen. Saan kuulemma varastaa suomessa äidiltä lankoja ja 

kutimia jos tartten. :)

Halloween kolkuttelee ovella ja ilmeisesti se on täällä jokseenki isompi juttu kuin suomessa. Talot on täynnä

koristeluja ja kuulemma täällä trick or treat kulttuuri on oikeesti käytössä... Haluaisin mennä itsekkin mutta

lähes 24 vuotiaana taidan olla siihen liian vanha. 

Naapurien talo näyttää tolta. Onneks meiän talo kuulemma näyttää pelottavalta aina ni ei tartte panostaa

halloweenina. (oltiin kävelemässä kerran kotiin ja meiän pihalla oli joku naapuruston tyttö tuijottamassa 

taloa ja muistaakseni käytti sanoja 'it looks so scary' ja samalla tytön äiti huudahti kauempaa ettei hänellä

ole mitään asiaa meidän talon lähelle...)

Eilen kävin kääntymässä keskustassa ja käväsin samalla paikallisen sossun tiloissa hakemassa papereita ja

varaamassa ajan keskustelemaan ties mistä. Olen aina vihannut lomakkeita ja virastoja ja yhhhh.

Nyt varsinki. Sain ajan perjantaille eikä mulla ole minkäänlaista käsitystä että mitä on edessä.

Sain kauheesti enemmän papereita täytettäväks kun en oo täältä mutta se nyt on ihan ymmärrettävää.

En vaan tykkää stressata.

Ehkä voisin hakea alakerrasta tänään lepomiani keksejä, palata takaisin lomakkeiden ääreen ja odottaa

että puolet talon asukkaista tulee takasin bänditreeneistä. Terkkuja vielä meiän vuffelta kun sitä kiinnostaa

aina niin paljon kaikki mikä ei oo ruokaa! :)

Tietokone ongelmia ja laiskuutta

Vihdoin ja viimein saan istuttua alas tänkin homman ääreen. Tovi takaperin tietokone halus sanoo ittensä irti.
Yhtäkkiä jokapuolelta konetta alko pomppia viruksia ja mun virusturva vaan kerto mulle
ettei se voi poistaa niitä koska niitä ei oo olemassa. Hmpf. Seuraavalla yrityksellä kone ei enää menny päälle
kunnolla eikä oikein tehny yhtään mitään. Onnistuin kuitenki tyhjentää koneen kaikesta ja asentamaan
windowsin uudestaan. Tuli muutamat kirosanat sanottua, mutta uuden virusturvan jälkeen kaikki toimii taas hyvin.
En siis ole paljon koneella hengaillu kun Conorin läppäri on jokseenkin yhtä toimiva kun mun läppäri oli
ennen kun sain sen korjattua... Jos sitä sais sit kirjoteltua jotain pitkästä aikaa.

Tartten kipeesti töitä! Oon nyt kolmisen kuukautta lomaillu mun viimesillä säästöillä ja pikkuhiljaa
alkaa tulla kriittinen raja vastaan... Töitä ei näy eikä kuulu ni varmaan tarttee kohta ryömiä paikallisen sossun luukulle.
Tarvii vielä pikkasen yrittää ettiä töitä ennen sitä jos jostain nappais. Positive thinking jne...
Musta tuntuu että työn puute on rikkonu mun nukkumisrytmin.
Oon tullu niin laiskaks kun päivällä ei oo mitään tekemistä että nukahdan illalla joskus kymmeneltä
kun ei oo mitään syytä valvoa :D Aamusin herään silti yheksän aikoihin kun en vaan osaa nukkua pitkään.

Kaiken kaikkiaan ei olla tehty yhtään mitään. Conor ja pari muuta kämppistä hommailee niitten bändin parissa.
Mun pitäis varmaan keksiä jonkinlainen harrastus itelle.
No jos tässä nyt ei oo tapahtunu mitään varmaan kuukauteen ni nää pari tulevaa viikkoa onki täynnä
kaikkea jännää! Torstaina ois zombileffaa päivällä ja jonkin sortin keikka illalla, lauantaina kattomaan
tenacious d:tä, sunnuntaina ois ilmeisesti meiän talon bändin keikka, tiistaina tallest man on earth:in keikka,
pari päivää rentoutumista ja sitte sunnuntaina on Conorin siskon lapsen ristiäiset. Missaan halloween
viikonlopun, mut ehkä ristiäiset on tärkeempi juttu... Sit ois kuitenki 31. päivänä kauheesti valinnanvaraa että
mitä tekis ja minne menis. Ois kauhuleffaa kansallisorkesterin säestyksellä ja pari muuta keikkaa ja ihan liikaa kaikkee.
Ois ollu ihan kiva jos nää asiat ois voinu jotenki jakaa vähän laajemmalle aikajanalle...

Oon erittäin innoissani omista synttäreistä marraskuun lopulla. Päätettiin ostaa lennot suomeen!
Pikkasen reilu kuukaus ni pääsen moikkailemaan perhettä ja kavereita. :)

Mun kirjotusinspiraatio on hävinny johonkin eikä tästä nyt tuu oikein mitään.
Tiiän että viimeks lupasin kuvia mutta ei mulla ollu mitään kivoja :( Tarvii yrittää ottaa ennen seuraavaa kertaa.

Yks päivä olin niin villi että kävin lukemassa kirjaa pubissa!

Ja sitte vielä piristykseks kuva pikkukaverista minkä löysin parkkiautomaatin sisältä :)

Ensi kertaan! \o

Täs on taas kauheesti ollu kaikkee...

Pari viikkoa sitten juhlittiin Conorin valmistumista semisti kun se sai vihdoin ja viimein palautettua viimesen kouluhomman. Mentiin käymään pubissa sen jälkeen muutamalla tuopilla. No ei se kuitenkaan jääny siihen muutamaan kun kuultiin että Conorin siskon synnytys oli käynnistetty ja meitä vähän jänskätti, no setä/kummisetää jänskätti vähän enemmänki ja rauhoteltiin hermoja tuoppien äärellä. Tovin jälkeen maailmaan tuli äärimmäisen söpö pikkujäbä. Lähettiin sitten seuraavana päivänä sairaalaan katsastamaan pikkuherraa ja päädyttiin jäämään sinne päin maata viikoks. Maalla on aina jotenkin niin rauhottavaa olla. Oli maailman rentoutunein olo kun tultiin takas kotiin.

Harmi vaan että sen jälkeen Dublin näyttää aina jotenkin harmaalta ja masentavalta ja kaikilla on aina kiire ja yleensä täällä sataa kaiken muun lisäks.

Oltiinki sitte rauhassa kotona eikä oikein tehty mitään sen jälkeen ku tultiin takas. Kaverilla oli viikonloppuna synttärit Galwayssa eikä oikein haluttu lähteä mihinkään täältä. Jotenki kaikki bussi matkat sun muut tuntu jotenki rasittavalta ja liialta vaivalta. Tultiin kuitenkin toisiin ajatuksiin kun juteltiin synttärisankarin kanssa perjantaina ja lauantai aamuna hypättiin bussiin ja vaihdettiin maisemaa. Aivan kuten arveltiinkin pikku reissu Galwayhin ei ikinä mene niinkään rauhallisissa merkeissä. Juhlat oli erittäin kosteat ja hauskat. Paluuliput oli varattu sunnuntaille mutta unohdettiin lähteä takas. Maanantaina könyttiin bussiasemalle aamupäivällä ja pidettiin sormet ja varpaat ristissä että bussityypit päästäis sunnuntain lipuilla bussiin eikä tarttis maksaa mitään tyhmiä ekstroja. Eka jäbä sano ettei se toimi mutta käski odottamaan että joku toinen tulee paikalle ja päättää miten käy. Pyörittiin siinä sitten hetki ja siihen tuli joku muu ja mentiin kysymään sitten siltä ni sieltä tuli puoli kuiskaten vastaus että "oottakaa pari minuuttia että mun pomo lähtee pois tosta vierestä ni voitte sitte mennä" Oon huomannu että asiat toimii täällä vähän ympäripyöreesti. Tykkään siitä jollain tapaa.

Päästiin Dubliniin ni taas vaihteeks täällä sato kaatamalla. Kotiin saapuessa jäätiin juttelemaan yhen kämppiksen kanssa ja kämppis kysy että missä vaiheessa me muutetaan meiän tavarat pois meiän huoneesta että uus kämppis voi muuttaa. Voi jumalauta. Pääs jotenki unohtuman että meillä oli edessä huoneen vaihto. No ei siinä mitään, heitettiin kaikki tavarat uuteen huoneeseen ja sit päädyttiinki järkkäilemään koko ilta.

Oon super ilonen että vaihdettiin huonetta, vaikkakin se tarkottaa että meiän super mukava kämppis muutti pois. Onneks sitä vielä näkee jatkossa, toivottavasti.

Nyt on hitosti isompi huone, enemmän vaatekaappeja ja mikä parasta, oma vessa ja suihku. Ja sama vuokra. Vielä pitää miettiä vähän mikä menee mihin mutta suurin osa on saatu paikoilleen ja viihdytään uudessa tilassa!

Lupaan laittaa kuvia tässä joku päivä kunhan saan tyhjättyä puhelinta, en just nyt millään jaksa ja jätski ja leffa vaikuttaa niin paljon houkuttelevammalta!

Sisko oli ja meni.

Jotenki jännä miten 5 päivää tuntu niin lyhyeltä ajalta. Oli kyl kauheen kiva nähä taas vaikka oliki vaan hetken verran. Koko sen ajan ku sisko oli täällä juhlittiin Conorin synttäreitä. Oli jokseenki rankat 5 päivää. Nyt niistä on selvitty ja ollaan yritetty ottaa kiinni normaalista elämästä, mikä on aika vaikeeta nyt kun molemmat on työttöminä ja vaan pyörii ympäri kämppää ja yrittää keksiä tekemistä.

Lauantaina oli niin kauheen nätti päivä että päätettiin mennä läheiseen puistoon kävelemään kun en ollu vielä siellä käyny. Aurinko paisto ja oli hemmetin lämmin, ei meinannu uskoa että on syyskuu. Puisto oli valtava ja kauheen mielenkiintonen. Sinne tarvii mennä joskus uudestaan, muttei pimeellä. Musta tuntuu et pimeellä se ois maailman paras ympäristö kauhuleffalle.

Ollaan molemmat yritetty lopettaa tupakointi, jotenki ihmeellisen vaikeeta... Mä oon nyt päässy siihen pisteeseen että poltan enintään 5 päivässä. Oon jopa melkein ylpee itestäni näin 11 vuoden tupakoinnin jälkeen. Pitäis vaan päästä siitä kokonaan eroon kun se on täällä niin hiton kallista. Ja ainiin onhan se vissiin epäterveellistäkin... Sen seurauksena ollaan myös syöty helvetisti enemmän ja kaikkee epäterveellistä. Koko ajan tarvii mutustaa jotain. Perjantaina piti leipoa brownies mut löysin jotain paljon parempaa. Tiekkö niitä Reeses peanutbutter cups? Mä tein niitä mut palasina. Onneks ne on niin ällö makeita ettei voi syödä ku pienen palan kerrallaan, muuten ne ois jo kaikki hävinny. Musta tulee niin kauhee läski täällä. Conor syöttää mulle kaikki sen kokkailut ja mä leivon kaikkee tollasta. :)

Mein koira on ollu vähän pipi viime aikoina ja kaikki yrittää tsemppaa sitä ettei oo mitään vakavaa. Se on säikytelly meitä vaikka kuin.

Tyhmä aamupöhnä ku en nyt yhtään keksi et mitä mun piti tänne kirjottaa. Ehkä alan stressamaan päivän ruokaa kun on kuulemma mun vuoro kokata ja minähän en osaa mitään ruokaa tehdä. :O

Morjens!

päivittämisen laiskuus

Olen kauheasti epähuomioinut tätäkin hommaa. Jotenkin on ollut niin paljon hässäkkää ja tekemistä ettei oo vaan saanu aikaseks. Vaikka tietty oon kaikki päivät kotona ja yritän leikkiä kodin hengetärtä, välillä vähän huonomalla menestyksellä ja super päiväunilla...

Viime päivityksen jälkeen mentiin tapaamaan Conorin vanhempia. Stressailin kauheasti kun en yleensä vaan toimi tollasissa tilanteissa, mutta tyypit oli äärimmäisen rentoja! Tuli siinä viikonlopun aikana nähtyä Conorin äiti, isä, mummi, täti, serkku, sisko ja siskon mies. Suurimman osan ajasta istuin hiljaa mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Sinä viikonloppuna kun kerta oltiin siellä maaseudulla päin mentiin läheiseen kaupunkiin (kylään??) käymään paikassa jossa periaatteessa tavattiin ensimmäistä kertaa. Oli jotenkin outo olo miettiä että just vasta istuttiin siinä pubin tupakointialueella traktorin vieressä ekaa kertaa (:D) ja yhtäkkiä mä oon muuttanu toiseen maahan ja me asutaan yhessä. Hassua!

patsasjäbä

ammui

meikä terassilla

Sunnuntaina sit lähettiinki takas Dubliniin ja sattu oleen bank holiday, eli vapaa päivä maanantai, ni lähettiin vähän rilluttelemaan muutaman kaverin kanssa. Muistikuvat on jokseenki hatarat mutta onneks seuraavana päivänä yleensä löytyy jotain kuvia kamerasta... :D Loppuviikkona oli kauheen nättejä ja lämpimiä päiviä ja kunhan vaan pyörittiin ympäriinsä.

meikä puistossa

Tosta seuraavana viikonloppuna käytiin kääntymässä Dublinin eläintarhassa. Hitto et oli iso ja hieno paikka! Kauheesti eläimiä mistä en oo kuullukkaan ja sit kaikkia kivoja söpöjä. Harmitti vaan kun oli niin lämmin ilma että suurinosa eläimistä vaan torkku jossain piilossa. Ne mitkä ei ollu piilossa oli super siistei! Niinku kirahvit ja virtahevot ja sarvikuonot ja elefantit ja laiskiaiset ja ja ja!! :)

kiraffei

Sit olikin siivousviikko kun sain muutaman vieraan suomesta! Esa ja Iina tuli morjenstaa ja oli kauheen kivaa. Muutaman päivän ne asu täällä meiän kämpillä ja sitte meni hotelliin keskustaan että on helpompi liikkua siellä suunnilla eikä tartte maksaa busseista niin kauheesti. Tuli kierreltyä pubeissa ja keskustassa ja tyypit pääs kiertelee muutamat perus turistikohteetki niinku guinnessin tehtaan ja jamesonin tislaamon (miten niin kaikki täällä liittyy alkoholiin...?) Tyypit pääs kans kattoo Social Distortionin keikkaa, joka tais olla koko matkan pointti! Mulle tuli jossain vaiheessa kauheen hyvä fiilis ku kierreltiin keskustassa ja oikeesti tiesin missä paikat oli ja pystyin suunnistaa ja neuvoo että mihin tarvii mennä. Mulla kun tiedetysti on maailman huonoin suuntavaisto ni oli kiva huomata että alkaa oppii. :)

äärimmäisen karvaton lepakko luonnontieteellisessä museossa

Tyypit lähti torstaiaamuna takas ja sit olikin taas jo viikonloppu. Siellä Conorin kotihuudeilla oli festarimeininkejä. Otin perjantaina varaslähdön ja hyppäsin kavereitten kyytiin Conorin ollessa vielä töissä. Ajeltiin ja hengailtiin ja katteltiin bändejä ja oli kauheen hauskaa. Lauantaina käytiin perhelounaalla Conorin perheen kanssa. Sen vanhemmilla oli 33-vuotis hääpäivä. Sinne oli kiva mennä kauheessa krapulassa muutaman tunnin unilla. "Kiva nähä teitä toista kertaa ikinä, anteeksi jos tuoksun hiukan vanhalta viinalta :) Hyvää hääpäivää!!" .... No kaikki meni kuitenkin hyvin ja viikonloppu oli täynnä hauskaa ja kivoja tyyppejä!

löydettiin naama

meikä idioottina

kuvaustaito kertoo tuhat sanaa mun viikonlopun olotilasta...

Nyt onkin otettu iisisti muutama päivä ja saan taas tänään alkaa siivoomaan hullun lailla kun mun sisko tulee käymään huomenna. \o/ Pääsee taas kiertelee ja kattelee kaikkia paikkoja läpi. Ja sitte on kans Conorin synttärit! Jotenki tässä kuukauden aikana ollu kauheesti kaikkee tekemistä ja kauheesti menoja. Mut eipähän oo käyny aika pitkäks ku on paljon kaikkee! :) Mun pitää mennä nyt suihkun kautta siivoomaan ja sit tarttee tehä omenapiirakka ku oon himoinnu sellasta ties kuin kauan!

Loppukevennykseks vielä kuva linnuista luonnontieteellisessä museossa.

tits

Jotenki tuntunu kauheen hankalalta alkaa päivittää mitään ku ei mun arjessa enää oikein tapahdu kummosempia. Istun kotona kaikki päivät ja yritän keksiä tekemistä kunnes Conor pääsee töistä ja tulee kotiin tai vaihtoehtosesti mä meen keskustaan näkee sitä. Pitäis vissiin oikeesti alkaa ettii jotain töitä ettei aika vaan käy turhan pitkäks.

Reilu pari viikkoa takana ja onhan tässä tietty tullu tehtyä kaikenlaista. Ollut paljon keikkoja ja leffoja ja instrumenttien soittelua. Tänään ois taas kavereitten keikka keskustassa mut en oo vielä ihan sata varma et jaksaaks sinne lähtee. Tänä viikonloppuna ois ollu jos jonkinlaista tapahtumaa festareiden, kaverin synttäreiden ja muiden erinäisten bileiden merkeissä, mutta taidettiin eilen tulla Conorin kanssa siihen tulokseen että jos vaan oltais kotona eikä tehtäis yhtään mitään. Siihen kun ei oo jotenkin löytynyt kunnolla aikaa. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona oli lähteä Conorin kotikotiin maaseudulle. Mua nyt ahistaa suunnattomasti ajatus sinne menosta ja toisen vanhempien tapaamisesta mutta tiiän et se on tehtävä, ehkä jopa ennemmin kun myöhemmin. Kuulemma siellä kaikki odottaa innolla mun tapaamista. :D

Viime viikolla huomasin keskustaan mennessäni että yhessä jättimäisessä musiikkikaupassa oli alet ja ajattelin mennä kurkkaamaan josko oisin löytänyt sieltä Conorille synttärilahjaksi hänen kauan haluamaansa mandoliinia. Tavallaan löysin sieltä ihan kivan mandoliinin, mutta päätin lähteä katsomaan vielä muiden läheisten kauppojen tarjontaa. Juttelin yhden myyjän kanssa toisessa liikkeessä ja hän pahoitteli että juuri sillä hetkellä mandoliinit oli loppu, mutta suunnilleen korttelin päässä on tosi hyvä pieni kauppa mistä varmasti löytäisin hyvän soittimen. Seikkailtiin kämppiksen kanssa tovi ja löydettiin äärimmäisen sympaattinen pieni perheyritys. Pitkän pähkäilyn ja juttelun jälkeen päädyin ostamaan mandoliinin heiltä. Ammattitaito ja ystävällisyys vei pitkälle tossa tilanteessa. Conorin syntymäpäivä tosin on vasta syyskuussa, eli kaikki tämä piti pitää hyvin salassa. Hänellä vaan oli vähän toiset suunnitelmat. Muutama päivä myöhemmin istuttiin meiän huoneessa ja juteltiin siitä että pitäis ostaa toinen banjo. Asia johti toiseen ja ennen kuin huomaankaan Conor istuu koneella ja on lähettämässä sähköpostia jollekkin tyypille joka oli myymässä mandoliinia. Oli sitte vähän niinku pakko pysäyttää tilanne ja kertoa kaikki. Ois tietty ollu kiva odottaa sinne syyskuuhun asti mutta tulin niin kauheen iloseks ku sain nähä miten innoissaan toinen oli. :) Ja piru vieköön että on kiva ja hyvännäkönen soitin!

 Nyt voisin vaikka siivota kolmisen tuntia ja sitten miettiä illan suunnitelmia! :) 

Ensimmäinen päivä yksin kotona. Parempi puolisko palas tänään arkeen ja meni töihin. Sain rauhassa purkaa kaikki loputkin tavarat ja siivota huonetta. Huomaan kyllä että tää vaatii suhteellisen paljon totuttelua asua täysin uudessa paikassa kun ei oikein tiedä miten jotkut perusasiat toimii.

Viime viikkoon mahtui äärimmäisen paljon pubeja, klubeja, keikkoja, kavereita ja uusia tuttavuuksia. Perjantaina löydettiin vahingossa super mukava ja ihana pikku pubi. Erittäin tyypillinen vanhojen herrojen pubi, muttei mitenkään väkinäisen oloinen. Sinne täytyy joskus mennä käymään uudestaan.

Lauantaina oli kavereiden keikka mitä odotin innolla. Aiemmin ei ole ollut mahollisuutta nähä bändiä livenä ni nyt oli pakko mennä. Se keikka tosin jäi vähän pääesiintyjän varjoon. Ikinä en ole nähnyt mitään niin hämmentävää, harmi ettei ole mitään kuvia siitä keikasta. Laulaja oli pukeutunut tiukkaan punaiseen kokovartalo spandex asuun jonka päälle oli vedetty hopeiset tangat ja mustat paljettihousut... Ja tässä tapahtumassa oli tosiaan esiintymässä ~12 metallibändiä, kavereitten punkbändi ja tämä. Oli kyllä tosi hauskaa. Sunnuntai sitten syystä tai toisesta menikin aika laiskoissa tunnelmissa..

Nyt ois sitten aika kammata naamaa ja lähteä ensimmäistä kertaa yksin keskustaan täällä asuessani. Käyn hakemassa Conorin töistä ja sit mennään leffaan! Morjens :)

koti

Oon nyt kaksi päivää ollut uudessa kodissa enkä pysty lopettamaan hymyilemistä. Kahteen päivään on mahtunut paljon kaikkea tekemistä ja myös mukavia laiskoja hetkiä.

Tiistaina lähtiessä suomesta olo oli suunnattoman haikea. Kentällä hyvästelin äidin, isän sekä siskon. Muutama tippa tuli linssiin siinä lähtiessä kohti turvatarkastusta, mutta silti lentoa odotellessa tuli mitä iloisin olo. Lento tuntui maailman pisimmältä. Dublinin kentällä Conor oli vastassa ja voi jumalauta. Nähtiin ekaa kertaa kolmeen kuukauteen ja se oli aivan uskomattoman ihanaa. Kentältä lähdettiin kohti keskustaa ja käytiin juomassa tuopit meiän vakkari mestassa ennen kun lähdettiin kämpille päin.

Päästiin kämpille ja meiän huone on super kiva. Conor oli maalannu ja sisustanu tauluilla sun muilla. :) Hetken hengailun jälkeen mentiin moikkailemaan kämppiksiä ja päädyttiin istumaan keittiössä koko ilta ja seurattiin yhden kämppiksen keksien paistoa. Kämppikset on super mukavia ja kämppä on ihana!

Vielä ois kauheesti kaikkea byrokratiahommaa mitä pitäis hoitaa, mutta ei sitä kai tarvii ihan heti alkaa hoitaa. Eilen sain sentään hankittua itelleni liittymän! Kohta pitäis vissiin suunnata keskustan suuntaan ja nähä kavereita. Mun tarvii joku päivä pistää kuvia ja kirjotella enemmänki tästä kaikesta. :)

Halusin vaan kertoa että kaikki on aivan loistavasti vaikka vieläkään en oikein usko todeksi tätä koko hommaa. Ehkä parin viikon päästä sitte jaksais tajuta että mä oikeesti asun täällä! :)

1

Huomenna on lähtö. Matkalaukku on pakattu, siskon super pakkaustaitojen avulla. En ois varmaan ikinä saanu kaikkea tota tavaraa ite mahtumaan tohon laukkuun. Tänään pitää pakata käsimatkatavarat, minkä ei nyt luulis olevan niin kauheen vaikeeta...

Viikonlopun aikana oon onnistunu tulee kipeeks. Lauantaina aamulla keuhkot sattu niin saakelisti, ääntä ei enää lähteny ja yskitti koko ajan. Ääni on nyt tullu jokseenki takas mutta yskiminen on vaan pahentunu ja keuhkot sattuu edelleen. Ihanaa näin muuton alla. Pääsee lentokoneeseen yskimään keuhkojaan pihalle kaikkien muiden matkustajien päälle :) Kohta meen vielä kerran käyttämään suomen lääkäreiden hienoa palvelua, katotaan miten käy! Kaiken tämän lisäksi nostin eilen matkalaukkua jotenkin hassusti (puoli tyhjänä) ja onnistuin rikkomaan selän uudestaan. :( Onneks se ei nyt oo niin paha mitä viimeks mutta miten hemmetissä on mahdollista et kaikki hajoo just nyt. Ja onneks oli vielä kaiken maailman särkylääkkeitä sun muita viime kerralta jäljellä niin sai jotain apua tähän kipuun.

Jos sitä tässä tekis vähän ruokaa ja alkais valmistautumaan sinne lääkäriin menemiseen. Vihaan istua metrossa kun yskittää. :( Ei kai sillä oikeesti sit niin väliä.

Toivottavasti sitä törmäis vielä johonki tuttuihin kun pyörin siellä keskustan suunnilla. :)

Erittäin yskäiset ja jännittyneet terkut kaikille :)

6 days 21 hours

Aloin kirjottaa mut sit hävitin ajatuksen enkä yhtään tiiä et mitä piti sanoo.

No, ens viikolla tähän aikaan oon jo toivottavasti vieny tavarat uuteen kämppään ja tekemässä jotain kivaa.
Tavarat saatiin muutettua äidin luokse ja nyt majailen täällä ensi tiistaihin asti. Perjantaina tavaroiden roudaamisen jälkeen istun ahdistuneena täällä kun tavaraa tuntui olevan niin helvetisti, kaveri soitti josko lähtisin käymään puistossa... Pääsin kotiin sunnuntaina iltapäivällä. Oli mm. varjoläksiäiset niille ketkä ei pääse varsinaisiin läksiäisiin ensi perjantaina. Oli kyllä äärimmäisen hauskaa istua täysin tyhjässä huoneessa kaikkien hyvien kaverien kanssa ja kuunnella musiikkia paskasta matkaradiosta. Tuli jotenkin kauheen haikee olo jättää ne kaikki tänne. Tiedä sitten miten paljon tulee tirauteltua itkua oikeissa läksiäisissä.

Eilen aloin pakkaamaan matkalaukkua. Sain suurimman osan vaatteista pakattua ja sitten iski masennus. Tila loppuu kesken ja painoakin tuli jo vaikka kuinka paljon. Ehkä en sitten ota mitään muuta mukaan. Yritän paikallistaa rinkkaa jostain josko sen ottais ihan koneeseen asti mukaan... Hemmetti.

Huomenna aamulla pitäis viedä avaimet uudelle vuokralaiselle. Vaikka kiinteistötyyppi ei ole vieläkään vastannut ja on ihan täys mulkku, niin me vähän ollaan sumplittu juttuja ihan keskenään... :D Ehkä tää viel tästä.

Aika loppuu kesken ja ahistaa mutta silti mennään eteenpäin ilosin mielin! :)

13

Huoh.

Kaikki paitsi olennaiset on pakattu, istun tässä pahvilaatikoiden ja jätesäkkien keskellä. Ylihuomenna tarttis roudailla vaikka mitä ja vaikka mihin. Muuttoapua ei juurikaan ole, mikä vähän jännittää. Muuten kaikki on ihan ok mutta mulla on tollanen täyspuinen kaappi mikä painaa sataviis kiloo... :| ja se ei tietenkään mahdu hissiin kummassakaan päässä. Että tervetuloa vaan auttamaan jos kiinnostaa! :)

Kiinteistövälittäjä tyyppi on vieläkin ihan mulkku eikä enää vastaa sähköposteihin tai puhelimeen. Vituttaa tommonen. Luulis nyt et tekis työnsä saatana. (sori oon vähän kiukkunen ton asian suhteen)

Tänään kävin aamulla hakemassa uutta passia polisiilaitokselta ja sen jälkeen onkin ollut aika pakkaus painotteinen päivä. Tarttis lähtee kohta puoliin palauttamaan modeemia ja hakea viimesetkin romppeet työpaikalta. Musta tuli eilen neljän aikaan työtön! :) Kerrankin tollasesta saa olla ilonen.

Jos vähän vielä pakkailis ja sit liikahtais keskustan suuntaan! Morjens!

15 days, 23 hours

Aika menee siivillä. Pikkasen reilu pari viikkoa aikaa ja sit se on moro.
Tässä kämppää siivotessa tän viikon jäljiltä on ujosti haikea olo. Kaveri oli tosiaan käymässä täällä Irlannista ja mulla oli ihan super hauskaa. Pieni pala mun tulevaa kotia oli täällä ja pohdittiin maailman menoa ja kaikkea tyhmää mitä on tullu tehtyä siellä ja täällä. Nyt kämppä tuntuu vaan tyhjältä kun täällä ei ole enää tyyppiä juttelemassa mukavia irkkuaksentilla. :D Kämppiskin on jossain juhannuksen vietossa ties missä. Haikea olo on myös jättäessä Suomea ja kaikkia kavereita ja perhettä. Onneks muutan kuitenki ihan siedettävän matkan päähän että voi tulla käymään puolin ja toisin.

Huomenna alkaa soittorumba vuokratyypille mistä ei nyt ole mitään kuulunut, ja sormet ristissä toivon ettei kyseinen herra ole missään lomalla. Tai itseasiassa toivon ettei se koko firma oo lomalla... :| Ens viikonloppuna pitäis muuttaa ja viettää ekat läksiäiset. Ujo hoppu päällä ja koko ajan pitäis juosta jossain eri paikoissa.

Kaks päivää vielä töitä ja sit loppuu sekin parin vuoden yhteiselo. Vaikka hetkittäin on tuntunut siltä etten välttämättä kuulu joukkoon niin tulee silti ikivä ihania työkavereita! Entisiä ja nykyisiä. Ne huonotkin työhetket on tuntunut siedettäviltä kun takahuoneessa on kivoja tyyppejä joille voi vähän mutristella väsymystä ja huonoja päiviä.

Nyt vielä vähän siivoomista ja sitten jotain pieniä tavaroita kantoon ja äitin luokse siivoomaan vähän lisää!
Toivottavasti kaikilla on ollut hyvä juhannus!

21

Things are looking up!

Tänään on ollu ihan ääripää eiliseen verrattuna. Oon melkein varma että oon raskaana tai on vaihdevuodet kun mieliala heittää kuperkeikkaa. Heräsin aamulla neljältä töihin ja olo oli yllättävän hyvä, töistä kotiin tullessa kaikki oli täydellistä ja halusin vaan halailla kämppistä. Ja siinä vaiheessa kun kaveri tuli kattomaan kämppään ja tossa eteisen kohdalla sano vaan että 'I'll take it!' niin tuli entistä parempi olo.
Nyt kunhan vuokranantajat saa samoille reiteille ja hyväksymään tän homman ni voi pistää rattaat pyörimään!

Tänään on ollu semmonen olo että kyllä kaikki järkkääntyy. Toi eilisen luovutus fiilis on nyt jääny kokonaan johonki ojaan ja nyt vaan mennään täysillä eteenpäin. Heti kun toi kämppähomma alkaa selviintymään niin tulee vaan parempi olo!
Huomenna vielä hektikseen alennusmyyntiduuniin ja sitten onkin melkein koko loppuviikko vapaata! Saa pikkasen relata ja järkkäillä (mitä nyt siitä kaverin viihdyttämiseltä kerkeää, jos koko tyyppi on edes hengissä provinssin jäljiltä....)

Äärimmäisen paljon paremmin mielin toivottelen hyvää yötä tänään!!

22

Tuntuu siltä että kaikki menee ihan päin helvettiä. Oon kaks päivää lähes tulkoon jatkuvasti ollu pyörtymisen partaalla, heikottaa pirusti eikä oikein saa mitään tehtyä kun koko ajan täytyy istahtaa alas ettei lähe taju. Veikkaan että flunssa ja superstressi yhdistelmänä tekee tän mulle. Jonka lisäksi oon raivon partaalla kämppiksen suhteen. Oisin luullu että sekin vois nähä pikkasen vaivaa sen eteen että se sais tänne jonkun maksamaan sen kanssa vuokraa. Tää päivä on ollu ihan paska. Toi sade on sopinu tosi hyvin mun olotilaan.
Conor on yrittäny koko päivän piristää mua ja tietty se vähän toimii mutta kun toinen on tuhansien kilometrien päässä ja mulla on semmonen olo ettei ne pelkät sanat kauheesti auta niin vaan ärsyttää. Haluun sen tänne!
Aamulla mulla oli tosi hyvä olo. Sain äärimmäisen ihanan viestin jokseenki yllättävältä kaverilta ja meinas tulla tippa linssiin, hyvällä tavalla. Ei siinä sitten kauheen kauaa menny kun meinas tulla tippa linssiin ei niin hyvällä tavalla.


Tänään oon istunut siinä luovuttamisen jyrkänteen reunalla. Tää stressi on ihan liikaa. Haluun vaan mennä nukkumaan ja herätä kolmen viikon päästä ja huomata että kaikki on jo tehty.
Hyvää yötä.

25

Kaikki ei oo menny niinkun piti. Kämppä homma on edelleen auki ja nyt mulla on ~2 viikkoa aikaa löytää vuokralainen ja saada muutettua tässä duunin ohessa. Eikä asiaa auta kauheesti se että kaveri tulee vajaaks viikoks bunkkaamaan mun kämpille ens viikolla. Stressi alkaa näkyä päivittäisessä elämässä suunnattoman paljon. Koko ajan väsyttää ja oon kärttynen ja kehokin alkaa huutaa hallelujaa. Pitäis kanssa alkaa tyhjentää äidin kämppää mikä on nyt aika iso juttu koska mun tavaroiden lisäksi sinne on tulossa aika paljon mun siskon tavaroita kun senkin kämppähommat on vähän mitä on. Mulla on vielä yks oljenkorsi tohon vuokralaisen saamiseen. Yks jenkkikaveri tarvii kämppää ja hän on tulossa maanantaina katsomaan sitä huonetta. Pelottaa vaan että se on sen mielestä liian pieni eikä haluakkaan muuttaa. Nyt on semmonen aika että pitää pitää kaikki mahdolliset sormet ja varpaat ristissä että natsaa! Ja jos kaveri nyt haluaa muuttaa siihen, sen jälkeen taistellaan vuokranantajien kanssa että ne hyväksyy uuden vuokralaisen koska eihän hän tietenkään ole suomen kansalainen. Haluaisin uskoa että kaikki onnistuu, mutta tässä vaiheessa se on vähän vaikeeta. :(

Tuntuu ettei tästä kirjottamisestakaan tule oikein mitään kun ajatukset pyörii vähän missä sattuu eikä mistään saa kiinni. Tän viikonlopun ajan pitää vaan pakottaa itsensä jaksamaan juosta paikasta toiseen ja saada helvetisti asioita hoidettua. Jos jonkun listan tekeminen auttais, että mitä kaikkea ois aivan pakko saada aikaseks. Tänään piti mennä töiden jälkeen pomon luokse juomaan skumppaa ja tekemään jotain kesäjuttuja, mutta just nyt pidän tärkeempänä saada omat asiat hoidettua ni jää sekin väliin. Ja kaikki viikonlopun keikat ja kaikki. Tää viikonloppu on omistettu täysin siivoomiselle ja raivaamiselle ja ehkä myös vähän raivoomiselle. Toivottavasti ei kuitenkaan kauheesti sille raivoomiselle koska sen jälkeen yleensä tulee se ylitsepääsemätön luovuttamisen tunne, eikä siihen oo aikaa.

Katotaan miten tää viikonloppu menee. Nyt töihin ja sitte alkaa toivottavasti erittäin tehokas ja ahkera loppuilta!

28

Gahhhhh.

Vaikka flunssa onkin jo paranemaan päin, siivous ei silti nappaa mitenkään ihan liikaa...
Puhuin tossa jokunen päivä sitten Heken kanssa siitä että itse siivoaminen ei ole mikään kamala juttu vaan se on sen aloittaminen. Kunhan saa jostain nurkasta aloitettua niin siivoamiseen yleensä menee aika vähän aikaa. Tänään edes se jostain pienestä aloittaminen ei ole ottanut tuulta siipiensä alle. :( Olen nyt sentään saanut tiskattua ja katsottua läpi ~ 3 vuoden paperit läpi ja silppunut turhat liput ja laput roskikseen. Jos sitä aamulla ennen töitä saisi imuroitua kun ei millään tänään innosta.

Eilen innostuksissani muutin osoitteeni ja siinä touhutessa tajusin että olisihan sen voinut tehdä fiksumminkin. No mutta nyt mennään tällä. 10. heinäkuuta alkaen posti kulkee uuteen kotiin. :) Päivä päivältä alkaa jännittää enemmän ja takaraivossa on koko ajan pieni ääni kuiskimassa että mihin hittoon sitä on taas ryhtyny. Silti innostus on äärimmäisen suuri! Huomenna täytyy käydä ostamassa paketointiteippiä ja alkaa kasaamaan laatikoita säästettäviä kirjoja yms. varten. Paha tapa alottaa kämpän pakkaamiset super aikasessa vaiheessa.

Ens viikolla saan seurakseni ystävän Irlannista. Ystäväni viihdyttää minua täällä keskiviikosta lauantaihin, todennäköisesti muuttolaatikoiden keskellä. Saa taas nähä mitä siitäkin tulee. Lupasin kierrättää kyseistä herraa äärimmäisen halvoissa ja ällöttävissä baareissa. Ja meillä on diili että saan tunkea jotain tavaroitani herran matkalaukkuun jotka hän sitten vie poikaystävälleni. Jos sais edes pikkasen jotain tavaroita sinne ettei tarttis miettiä sitä 20kilon rajaa niin paljoa...

Huomenna takas töihin, mutta sitä ennen moikkaamaan kämppistä kallioon! Morjens :)

32

Huhhuhh. Kauheesti ois tekemistä, mutta näin sairaslomalaisena ei kauheesti nappailis nousta ylös sängynpohjalta. Ylläri flunssa iski ja nyt on nenä kipee kaikesta niistämisestä. Jos ei muuta ni työvuorot väheni 9 kappaleeseen. Sit se on ohi.

Näiltä näkymin kämppähomma on saatu jokseenkin hoidettua, riippuen tietty vuokranantajista et hyväksyykö ne uuden järjestelyn. Mut siis jos tää nyt menee niinku pitäis ni on kyllä helvetinmoinen kivi pois harteilta! Pitää kyllä antaa äärimmäisen iso kiitos kavereille jotka jakso auttaa ja huudella muille ihmisille tosta kämpästä siinä vaiheessa ku mulla loppu ideat kesken. <3

Maanantaina Conor muuttaa meidän yhteiseen kämppään odottelemaan mun saapumista. Onneksi siellä ei yksinäistä tule olemaan koska meidän lisäksi kämpässä tulee asumaan 5 muuta tyyppiä ja koira. :) Vähän jännittää että mitä tommosesta yhteiselosta tulee, mutta se nyt vissiin on ihan normaalia.

Pitäis yrittää keksiä läksiäisiin jotain kivaa tekemistä, oisko ideoita? Ihan jees varmaan istuu puistossa jos on kiva ilma, mut kyllä seki käy vanhaks aika nopeesti. Ja jossei oo hyvä ilma ni pitäiskö sitä sitte istua vaan jossain baarissa koko päivä? No kai sitä nyt yheks päiväks jotain keksii kun on vaan kavereita ympärillä!

Meen takas kuumehoureilee tonne sängynpohjalle. Toivottavasti tää menee nopeesti ohi ku en nyt vaan jaksais. :)

(onneks kerkesin sunnuntaina näyttää näinki hyvältä ennen ällöflunssaa!)

40

Vielä ois reilu kuukausi aikaa hoidella asiat kuntoon.
Tiistaina kävin vanhalla koululla palauttamassa avaimen joka olisi pitäny palauttaa jo joskus maaliskuussa, mutta koska olen niin innokas saada asiat hoidettua ajoissa tein sen nyt. Opintotoimistoon kävellessäni huomasin harmikseni sen olevan kiinni. Onneksi löysin mukavan opettajasedän joka päästi mut toimistoon jättämään lapun ja avaimen sihteerille. Olin sopinut yhden vanhan luokkalaisen kanssa että mennään johonkin istumaan kun olin hoitanut asiani kuntoon ja päädyttiin keskustaan terassille. Oli kauheen mukavaa naureskella kaikenlaisille kommelluksille mitä siellä koulussa kerkesi tapahtumaan minun aikana.

Tänään kävin ottamassa passikuvia kun ei ne tykännyt mun edellisistä kuvista nenäkorun kanssa ja tuloksena olikin sitten järkyttävät pullanaamakuvat...

Toivottavasti nämä sitten kelpaa kun ei olisi liiemmin varaa haeskella uusia koko ajan. Joutuu näitäkin taas kattella viitisen vuotta...
Huomenna päivällä töihin ja illalla pääseekin sitten siivoomaan. Jos saisin vihdoin ja viimein oteltua kuvia kaikesta myytävästä tavarasta esim. bassosta ja astiastosta mistä pitäisi päästä eroon jo suht pian. Ja jos niitä saisi vaikka huuto.nettiin tai vastavaan myyntiinkin asti!
Jos huomenna aamulla sais vielä kauheen soittorumban aloteltua pirtsakalla puhelulla itellalle. Kai tää kaikki tästä hoituu. Pitää yrittää vaan pysyä positiivisena tän kaiken säätämisen keskellä! :)

Lupaan yrittää kirjoittaa kunnolla kaikesta tässä joku päivä siivoomisen ohella! Hyvää melkein viikonloppua!

47

Eilinen päivä tuntui kestävän ikuisuuden. Koko päivän oli jotenki kohmeinen olo, mutta edes se ei estänyt viettämästä mukavaa päivää. Aamupäivällä kävin possuilemassa kiinalaisen buffetin parissa sen jälkeen puistoon makaamaan aurinkoon hetkeksi. Ennen töiden alkamista kerkesin vielä käydä huitomassa muutaman erän biljardia äärimmäisen huonolla menestyksellä. :D
Illalla kotiin päästyäni mulla piti olla skype-treffit Conorin kanssa. Vaikka treffit jäivät jokseenkin lyhyeen en voinut lopettaa hymyilemistä sen jälkeen, oikeastaan hymyilen edelleen. Poikaystäväni oli lähdössä hoitamaan kämppähommia sun muita. Nyt voin äärimmäisen iloisena kirjoittaa ylös meidän yhteisen tulevan osoitteen! :) I guess this is really happening.
Pitäisi soittaa vuokranantajalle mutta en millään uskalla. Pelottaa lähinnä ne kaikki vastaukset mitä sieltä voin saada. :(

Aamulla tein itselleni geelilakkaukset kynsiin, odotan innolla että kauan nämä nyt sitten kestää ilman lohkeilua. Kiitos vaan työkaverille ton uunin lainaamisesta! :) Pitäisi varmaan pikkuhilaa iskeytyä keskustaan palauttamaan sitä vaikka tämä laiskottelu olisikin paljon mukavampaa.

Jos sitä sitten suosiolla raahautuu suihkuun ja kampaa naaman että pääsee liikkeelle.
Toivottavasti sää muuttuis vähän aurinkoisemmaks ni vois kesäillä ulkona.
Morjens!

49

Moikka!

Tuntuu siltä että olisin vaan laiskotellut enkä saanut mitään aikaan viime päivinä. Olen viettänyt äärimmäisen paljon aikaa äidin luona ja heitellyt vaikka minkä sortin tavaroita roskiin ja kirppiskasaan. Olen saanut tyhjennettyä kolme suht isoa vaatekaappia, yhden lipaston ja yhden muuten vaan kaapin kaikesta tavarasta. \o/  Voin siis hyvin mielin viedä äidille varastoon huonekaluja ja muita tavaroita tilalle kun lähden! :)
Ja tänään sain hoidettua puhelinasioita saunalahden kanssa, äärimmäisen iso kiitos sille erittäin iloiselle ja piristävälle naiselle siellä puhelimen toisessa päässä! Vielä pitäis ehkä uskaltaa soittaa maistraattiin ja postiin ja selvittää että onko mahdollista siirtää kirjat ulkomaille mutta silti saada postia suomeen. Jotkut sanoo että on mutta en itse löytänyt mitään virallista vastausta tähän. Ilmeisesti ainakin tilapäisesti se käy mutta tiedä siitä sitten. Kamalan hankalia tämmöset!

On se jännä että heti kun aurinko alkaa paistaa niin alkaa taas tämä jatkuva päänsärky. Tekisi mieli nauttia kesästä intopinkeenä mutta jatkuva hedari ei väisty! Voihan se johtua stressistä, tai siitä että öisin juoksen sarjamurhaajia pakoon pimeissä metsissä ja se uni on sitten vähän katkonaista... :)

Enkä edes osannut näyttää hehkeältä syödessäni kesän ensimmäistä mansikkaa, mutta silti haluan lähettää hyvin kesäiset terveiset siirtyessäni istumaan pihalle miettimään maailman menoja! puspus :)

55 päivää

Olisin mieluusti postaillut tänään pankissa odotellessa mutta syystä tai toisesta bloggeri ei suostunut toimimaan puhelimessa ni päivitellään sit nyt!

Eilen pääni valtasi suunnaton epätoivo kaikkien asioiden hoitamisen suhteen. Totuus läpsi päin naamaa, 55 päivää aikaa lähtöön eli jokusen päivän vähemmän aikaa saada asiat pois päiväjärjestyksestä. Vaikka asioita ei välttämättä kamalan paljoa ole, ne on aika pitkälti sellasia hommia jotka vie paljon aikaa ja miettimistä ja soittelua ja juoksemista, ja suurimmaksi osaksi ne on vielä sellasia juttuja joista mulla ei ole minkään näköistä käsitystä eikä näytä olevan juuri kenelläkään muullakaan. Välillä pistää ihmetyttämään tämä byrokratian täyttämä maailma, missä niitä asioita hoitavat ihmisetkään ei tiedä miten niiden kuuluisi mennä saati sitten saada hoidettua. Ja jos totta puhutaan niin en kyllä ikinä ole ollut mikään asioitani hyvin hoitava tyyppi ja vihaan mennä mihinkään toimistoihin keskustelemaan yhtään mistään. Joten voipi olla että suurin osa tästä epätoivosta löytyy ihan sieltä oman pääkopan uumenista, siitä omasta suhtautumisesta näihin juttuihin.
Onneksi sentään tänään pankissa oli äärimmäisen mukava poika joka jaksoi kertoa mulle kaikista rahahommista ja vääntämään siitä rautalangasta koska en oikein ymmärtänyt! :)

Eilen olin toka vikassa työpalaverissa, keskusteltiin läpi mm. mun kuukauden mittaisesta kesälomasta ja irtisanomispäivästä. Lähtö alkoi tuntua entistä todellisemmalta. Vaikka vieläkään en jotenkin ymmärrä. Varmaankin parin viikon asumisen jälkeen tajuaa ettei tarvitsekkaan lähteä takasin kotiin, kun siellä on jo!

Onneksi ulkona on jo melkein kesä, vaikka terassille asti en ole vielä päässyt niin ehkä sitä voisi kotitekoisesti ottaa lasin siideriä ja mennä parvekkeelle istumaan aurinkoon ja yrittää tehdä listaa kaikesta mitä pitäis saada aikaan. Hyvä suunnitelma!

Aurinkoista tiistaita!!

Terve!

Näin illalla on mukava vältellä nukkumaan menemistä ja yrittää unohtaa aamuinen työvuoro. Ajattelin aloittaa blogin ja kirjoitella kuulumisia näin ulkomaille muuton yhteydessä, että ihmiset pysyisi perässä ja voisi naureskella mun jatkuville toilailuille vaikka en enää Suomessa niitä harrastakkaan. Ja ehkä tämä voisi olla myös hyvä vaihtoehto suurimman paniikin purkuun. :)
Eli morjens, olen Elina, reilu parikymppinen tyttö Helsingistä. Viime kesänä valmistuin pukuompelijaksi ja nykyään teen myyjän hommia Kampissa. Kauheasti en mitään mielenkiintoista tee, vapaa-ajat menee yleensä kavereiden kanssa iltaa istuessa erinäisissä juhlistuksissa tai sitten vaan ihan kotioloissa mukavien leffojen parissa.

Melkeinpä aina olen halunnut Suomesta johonkin muuttaa ja nyt siihen tuli aivan liian hyvä mahdollisuus. Heinäkuussa pitäis jättää Suomi ja kaikki muu täällä taakse ja suunnata Guinnessin luvattuun maahan. Suuntana siis Irlanti. Kaksi kuukautta aikaa hoitaa kaikki asiat täällä kuntoon ja jo nyt olen jumalaton stressipesäke, tiedä miten sitten käy kun muuttoon on muutama päivä.

Muutto uuteen maahan jännittää, ahidistaa, stressaa ja pelottaa, mutta suurimmaksi osaksi hyvällä tavalla. Ehkä tieto siitä että muutan poikaystäväni luokse ja että minulla on erittäin ihania ystäviä Irlannissa jotka ovat aina valmiita auttamaan helpottaa pahimpaan stressiin. Toisaalta tässä asioita järjestellessä ja tavaroita myydessä olen huomannut stressaavani enemmän asioista ja niiden hoitamisesta täällä. Jospa sitten muuton jälkeen alan pohtimaan elämääni siellä vähän tarkemmin.
Tämän hetken huolenaiheita ovat tavaran määrä ja siitä eroon pääseminen ja jonkun uuden vuokralaisen löytäminen asuntoon. Plussana tähän kaikkeen, lähtiessä mulla saa olla 20kg edestä tavaraa matkalaukussa. Siihen pitäis saada pakattua kaikki mitä uuteen elämääni haluan sisällyttää. Ei oo mikään maailman helpoin miettiä että mitä sitä ensisijaisesti siellä tarvitsee että pääsee hyvin alkuun. :)

Tässä vaiheessa on pakko yrittää nukkua ettei aamulla tarvitse olla ihan zombiena töissä! Toivottavasti jaksatte lukea, vaikka todennäköisesti muuttoon asti täällä ei kauheasti ole muuta kuin pahimman stressipaniikin purkua. :) Kyllä tää tästä.

Hyvää yötä, tsiigaillaan!