40

Vielä ois reilu kuukausi aikaa hoidella asiat kuntoon.
Tiistaina kävin vanhalla koululla palauttamassa avaimen joka olisi pitäny palauttaa jo joskus maaliskuussa, mutta koska olen niin innokas saada asiat hoidettua ajoissa tein sen nyt. Opintotoimistoon kävellessäni huomasin harmikseni sen olevan kiinni. Onneksi löysin mukavan opettajasedän joka päästi mut toimistoon jättämään lapun ja avaimen sihteerille. Olin sopinut yhden vanhan luokkalaisen kanssa että mennään johonkin istumaan kun olin hoitanut asiani kuntoon ja päädyttiin keskustaan terassille. Oli kauheen mukavaa naureskella kaikenlaisille kommelluksille mitä siellä koulussa kerkesi tapahtumaan minun aikana.

Tänään kävin ottamassa passikuvia kun ei ne tykännyt mun edellisistä kuvista nenäkorun kanssa ja tuloksena olikin sitten järkyttävät pullanaamakuvat...

Toivottavasti nämä sitten kelpaa kun ei olisi liiemmin varaa haeskella uusia koko ajan. Joutuu näitäkin taas kattella viitisen vuotta...
Huomenna päivällä töihin ja illalla pääseekin sitten siivoomaan. Jos saisin vihdoin ja viimein oteltua kuvia kaikesta myytävästä tavarasta esim. bassosta ja astiastosta mistä pitäisi päästä eroon jo suht pian. Ja jos niitä saisi vaikka huuto.nettiin tai vastavaan myyntiinkin asti!
Jos huomenna aamulla sais vielä kauheen soittorumban aloteltua pirtsakalla puhelulla itellalle. Kai tää kaikki tästä hoituu. Pitää yrittää vaan pysyä positiivisena tän kaiken säätämisen keskellä! :)

Lupaan yrittää kirjoittaa kunnolla kaikesta tässä joku päivä siivoomisen ohella! Hyvää melkein viikonloppua!

47

Eilinen päivä tuntui kestävän ikuisuuden. Koko päivän oli jotenki kohmeinen olo, mutta edes se ei estänyt viettämästä mukavaa päivää. Aamupäivällä kävin possuilemassa kiinalaisen buffetin parissa sen jälkeen puistoon makaamaan aurinkoon hetkeksi. Ennen töiden alkamista kerkesin vielä käydä huitomassa muutaman erän biljardia äärimmäisen huonolla menestyksellä. :D
Illalla kotiin päästyäni mulla piti olla skype-treffit Conorin kanssa. Vaikka treffit jäivät jokseenkin lyhyeen en voinut lopettaa hymyilemistä sen jälkeen, oikeastaan hymyilen edelleen. Poikaystäväni oli lähdössä hoitamaan kämppähommia sun muita. Nyt voin äärimmäisen iloisena kirjoittaa ylös meidän yhteisen tulevan osoitteen! :) I guess this is really happening.
Pitäisi soittaa vuokranantajalle mutta en millään uskalla. Pelottaa lähinnä ne kaikki vastaukset mitä sieltä voin saada. :(

Aamulla tein itselleni geelilakkaukset kynsiin, odotan innolla että kauan nämä nyt sitten kestää ilman lohkeilua. Kiitos vaan työkaverille ton uunin lainaamisesta! :) Pitäisi varmaan pikkuhilaa iskeytyä keskustaan palauttamaan sitä vaikka tämä laiskottelu olisikin paljon mukavampaa.

Jos sitä sitten suosiolla raahautuu suihkuun ja kampaa naaman että pääsee liikkeelle.
Toivottavasti sää muuttuis vähän aurinkoisemmaks ni vois kesäillä ulkona.
Morjens!

49

Moikka!

Tuntuu siltä että olisin vaan laiskotellut enkä saanut mitään aikaan viime päivinä. Olen viettänyt äärimmäisen paljon aikaa äidin luona ja heitellyt vaikka minkä sortin tavaroita roskiin ja kirppiskasaan. Olen saanut tyhjennettyä kolme suht isoa vaatekaappia, yhden lipaston ja yhden muuten vaan kaapin kaikesta tavarasta. \o/  Voin siis hyvin mielin viedä äidille varastoon huonekaluja ja muita tavaroita tilalle kun lähden! :)
Ja tänään sain hoidettua puhelinasioita saunalahden kanssa, äärimmäisen iso kiitos sille erittäin iloiselle ja piristävälle naiselle siellä puhelimen toisessa päässä! Vielä pitäis ehkä uskaltaa soittaa maistraattiin ja postiin ja selvittää että onko mahdollista siirtää kirjat ulkomaille mutta silti saada postia suomeen. Jotkut sanoo että on mutta en itse löytänyt mitään virallista vastausta tähän. Ilmeisesti ainakin tilapäisesti se käy mutta tiedä siitä sitten. Kamalan hankalia tämmöset!

On se jännä että heti kun aurinko alkaa paistaa niin alkaa taas tämä jatkuva päänsärky. Tekisi mieli nauttia kesästä intopinkeenä mutta jatkuva hedari ei väisty! Voihan se johtua stressistä, tai siitä että öisin juoksen sarjamurhaajia pakoon pimeissä metsissä ja se uni on sitten vähän katkonaista... :)

Enkä edes osannut näyttää hehkeältä syödessäni kesän ensimmäistä mansikkaa, mutta silti haluan lähettää hyvin kesäiset terveiset siirtyessäni istumaan pihalle miettimään maailman menoja! puspus :)

55 päivää

Olisin mieluusti postaillut tänään pankissa odotellessa mutta syystä tai toisesta bloggeri ei suostunut toimimaan puhelimessa ni päivitellään sit nyt!

Eilen pääni valtasi suunnaton epätoivo kaikkien asioiden hoitamisen suhteen. Totuus läpsi päin naamaa, 55 päivää aikaa lähtöön eli jokusen päivän vähemmän aikaa saada asiat pois päiväjärjestyksestä. Vaikka asioita ei välttämättä kamalan paljoa ole, ne on aika pitkälti sellasia hommia jotka vie paljon aikaa ja miettimistä ja soittelua ja juoksemista, ja suurimmaksi osaksi ne on vielä sellasia juttuja joista mulla ei ole minkään näköistä käsitystä eikä näytä olevan juuri kenelläkään muullakaan. Välillä pistää ihmetyttämään tämä byrokratian täyttämä maailma, missä niitä asioita hoitavat ihmisetkään ei tiedä miten niiden kuuluisi mennä saati sitten saada hoidettua. Ja jos totta puhutaan niin en kyllä ikinä ole ollut mikään asioitani hyvin hoitava tyyppi ja vihaan mennä mihinkään toimistoihin keskustelemaan yhtään mistään. Joten voipi olla että suurin osa tästä epätoivosta löytyy ihan sieltä oman pääkopan uumenista, siitä omasta suhtautumisesta näihin juttuihin.
Onneksi sentään tänään pankissa oli äärimmäisen mukava poika joka jaksoi kertoa mulle kaikista rahahommista ja vääntämään siitä rautalangasta koska en oikein ymmärtänyt! :)

Eilen olin toka vikassa työpalaverissa, keskusteltiin läpi mm. mun kuukauden mittaisesta kesälomasta ja irtisanomispäivästä. Lähtö alkoi tuntua entistä todellisemmalta. Vaikka vieläkään en jotenkin ymmärrä. Varmaankin parin viikon asumisen jälkeen tajuaa ettei tarvitsekkaan lähteä takasin kotiin, kun siellä on jo!

Onneksi ulkona on jo melkein kesä, vaikka terassille asti en ole vielä päässyt niin ehkä sitä voisi kotitekoisesti ottaa lasin siideriä ja mennä parvekkeelle istumaan aurinkoon ja yrittää tehdä listaa kaikesta mitä pitäis saada aikaan. Hyvä suunnitelma!

Aurinkoista tiistaita!!

Terve!

Näin illalla on mukava vältellä nukkumaan menemistä ja yrittää unohtaa aamuinen työvuoro. Ajattelin aloittaa blogin ja kirjoitella kuulumisia näin ulkomaille muuton yhteydessä, että ihmiset pysyisi perässä ja voisi naureskella mun jatkuville toilailuille vaikka en enää Suomessa niitä harrastakkaan. Ja ehkä tämä voisi olla myös hyvä vaihtoehto suurimman paniikin purkuun. :)
Eli morjens, olen Elina, reilu parikymppinen tyttö Helsingistä. Viime kesänä valmistuin pukuompelijaksi ja nykyään teen myyjän hommia Kampissa. Kauheasti en mitään mielenkiintoista tee, vapaa-ajat menee yleensä kavereiden kanssa iltaa istuessa erinäisissä juhlistuksissa tai sitten vaan ihan kotioloissa mukavien leffojen parissa.

Melkeinpä aina olen halunnut Suomesta johonkin muuttaa ja nyt siihen tuli aivan liian hyvä mahdollisuus. Heinäkuussa pitäis jättää Suomi ja kaikki muu täällä taakse ja suunnata Guinnessin luvattuun maahan. Suuntana siis Irlanti. Kaksi kuukautta aikaa hoitaa kaikki asiat täällä kuntoon ja jo nyt olen jumalaton stressipesäke, tiedä miten sitten käy kun muuttoon on muutama päivä.

Muutto uuteen maahan jännittää, ahidistaa, stressaa ja pelottaa, mutta suurimmaksi osaksi hyvällä tavalla. Ehkä tieto siitä että muutan poikaystäväni luokse ja että minulla on erittäin ihania ystäviä Irlannissa jotka ovat aina valmiita auttamaan helpottaa pahimpaan stressiin. Toisaalta tässä asioita järjestellessä ja tavaroita myydessä olen huomannut stressaavani enemmän asioista ja niiden hoitamisesta täällä. Jospa sitten muuton jälkeen alan pohtimaan elämääni siellä vähän tarkemmin.
Tämän hetken huolenaiheita ovat tavaran määrä ja siitä eroon pääseminen ja jonkun uuden vuokralaisen löytäminen asuntoon. Plussana tähän kaikkeen, lähtiessä mulla saa olla 20kg edestä tavaraa matkalaukussa. Siihen pitäis saada pakattua kaikki mitä uuteen elämääni haluan sisällyttää. Ei oo mikään maailman helpoin miettiä että mitä sitä ensisijaisesti siellä tarvitsee että pääsee hyvin alkuun. :)

Tässä vaiheessa on pakko yrittää nukkua ettei aamulla tarvitse olla ihan zombiena töissä! Toivottavasti jaksatte lukea, vaikka todennäköisesti muuttoon asti täällä ei kauheasti ole muuta kuin pahimman stressipaniikin purkua. :) Kyllä tää tästä.

Hyvää yötä, tsiigaillaan!