11/16/2012

syksyinen marraskuu

Viimeaikoina on tullut juoksenneltua ympäriämpäri joka puolella. Viime kertaisten sossupapereiden täyttelyn ja palauttamisen jälkeen pistin taas muutamia työhakemuksia ja cv:itä menemään ja yhdestä paikasta soitettiinkin n. 30min hakemuksen lähettämisen jälkeen. Se olikin joku rekryfirma mikä etti suomenkielisiä help desk tyyppejä toiseen firmaan. Suunnilleen viikko siitä olikin haastattelu ja menin sinne hermorauniona kun en ikinä ollut oikeassa työhaastattelussa ollut. Eikä ne muutamat tuopit edellisenä iltana auttanut liiemmin...

Haastattelu meni suhteellisen kivuttomasti ja sain jonkun tytön kanssa puhua suomeakin haastattelun jälkeen. No muutaman päivän päästä tarjottiin töitä, super jees, mulle kerrottiin työajat, ei niin jees. Koska olisin ollut tekemisissä suomen markkinoiden kanssa jotka aukee siinä aamu kahdeksan paikkeilla joka aikaeron jälkeen tarkottaisi että töissä tarttis olla kuudelta, viimeistään seitsemältä. Ei siinä mitään, oon nykyään melkein enemmän aamuihminen kuin ilta, mutta kun täältä lähtee ensimmäinen bussi 6.25 ja työmatkaan menisi bussilla körötellessä ~1,5 tuntia niin työpaikan hyväksyminen kaatui sitten siihen. Harmitti suhteellisen paljon.

Ajattelin sen jälkeen että no mikäs siinä lisää hakemuksia ympäriinsä ja tuloston muutamat cv:t ja lähen kiertämään ostoskeskuksia jos jostain näin joulun alla nappais. En sitä kuitenkaan kerennyt tehdä kun keskiviikkona sain sähköpostia paikasta mihin hain pieni ikuisuus takaperin että josko voisin seuraavana päivänä mennä paikan päälle tapaamaan tyyppejä. Loistavaa! Kaiken lisäksi työ olisi mitä mainioin, suomen kielisenä pelien testaajana. Pitäisi siis pelata ja löytää bugeja pelistä ja jos on jotain kielellisiä virheitä tai kulttuuri eroja yms. Työhaastattelu oli äärimmäisen mukava. Nainen kuka oli haastattelemassa painotti yhtiön rentoutta ja ystävällistä ilmapiiriä, vaikka joskus saattaa joutua tekemään suhteellisen paljon ylitöitä ja viikonloppuja koska on paljon dead line:ja. No eipä tuo minua haittaisi. Lähestulkoon viimenen kysymys haastattelussa oli 'mitä mieltä olet siitä että sun työ ois pelata pelejä 8 tuntia päivässä' no....... oishan se ihan kauheeta......... Ja sitten iski taas takapakki. Ihana tuleva suomen lomani iskeytyy juuri yhden dead linen viikolle jolla mun ois pitänyt olla töissä. Voi vittu. Ujo ketutus mutta ei voi mitään. Ehkä ne pitää mun tiedot tallessa ja soittaa seuraavalla kerralla.

Joskus tossa viime kuun aikana sain oman social services card:in, jossa on aivan upea kuva ja mun irlantilainen sosiaaliturvatunnus. Se piti sitten aktivoida puhelimitse ja vastata turvallisuus kysymyksiin mitkä olin täyttänyt sitä hakiessa. Ne kysyi multa mun syntymäpäivää, äidin tyttönimeä, lapsuuden parhaan kaverin tyttönimeä ja mun lapsuuden lempinimeä. No helppo homma, kaikki noi on vielä paikkaansa pitäviä nimiä. Vastailin puhelimessa olevalle herralle rempseästi ja luettelin kaikki kirjain kirjaimelta. Herra sitten töksäyttää että vastasit yhteen kysymykseen väärin eikä hän voi turvallisuus syistä kertoa mikä se niistä oli ja pyysi minua palaamaan toimistoon mistä olin korttia hakenut. Sain eilen vihdoin ja viimein mentyä käymään siellä ja kerroin asian laidan. He ottivat multa puhelin numeron ja sossutunnuksen ylös ja sano että joku päätoimistolta soittaa mulle. Kävin siinä sitten aikani kuluksi avaamassa pankkitilin mikä oli yllättävän helppoa kaikkien kauhutarinoiden jälkeen. Käväsin syömässä lounasta paremman puoliskoni kanssa kun hänellä oli tällä viikolla muutamat tuurausvuorot töissä. Lähdin sen jälkeen odottamaan bussia palatakseni kotiin ja heti bussiin pääsyni jälkeen puhelin soi. Ann soitteli sieltä päätoimistolta ja halusi kysyä multa samat kysymykset kun sitä saatanan korttia aktivoidessa. No vastasin niihin taas jonka jälkeen hän totesi että sanoin äitini sukunimen väärin. Hän pyysi palauttamaan kortin toimistoon jostai sitä olin hakenut. Toimistoon jonka vierestä juuri lähdin bussilla. Ette oo tosissanne. >_<
Tänään kävin sitten uudestaan paikanpäällä ja kerroin taas asiani tiskillä olevalle miehelle, joka pelasti päiväni. Hän kysyi äitini nimeä ja kirjoitin sen paperille ihan vaan varmuuden vuoksi. Hän alkoi katsomaan kaikkia lomakkeita mitä olin täyttäny läpi ja vertasi niitä tiedostoihin mitä he siellä olivat kirjoittaneet puhtaaksi. Hän oli hetken hiljaa, katsoi minuun ja pyysi anteeksi. Sanoi että minä olen ollut kokoajan oikeassa ja että 'it was totally their fuck up' Olivat siellä iskeneet oman sukunimeni myös äitini kohdalle. Jouduin kuitenkin jättämään korttini sinne että ne oikoo kaikki tiedot ja he kuulemma lähettävät minulle uuden kortin, joka täytyy tosin aktivoida uudestaan. Kauheesti vaivaa yhden pienen kortin takia.

Myös paikallinen sossu otti minuun yhteyttä lähes kuukausi papereiden palauttamisen jälkeen että josko menisin keskiviikkona tapaamaan heitä. Jos sitä sais jotain rahaa näiden neljän kuukauden työttömyyden ja rahattomuuden jälkeen...

Torstaina lähdetään kohti Helsinkiä ja toivottavasti kaikkea kivaa! Keskiviikkona on kuulemma treffipäivä ja juhlistetaan kahdestaan mun synttäreitä jotka osuu sopivasti viikonlopulle kun ollaan Suomessa. :)

En jostain syystä saa kuvia ulos puhelimestani joten menen pesemään pyykkiä. Moro.

No comments:

Post a Comment