syksyinen marraskuu

Viimeaikoina on tullut juoksenneltua ympäriämpäri joka puolella. Viime kertaisten sossupapereiden täyttelyn ja palauttamisen jälkeen pistin taas muutamia työhakemuksia ja cv:itä menemään ja yhdestä paikasta soitettiinkin n. 30min hakemuksen lähettämisen jälkeen. Se olikin joku rekryfirma mikä etti suomenkielisiä help desk tyyppejä toiseen firmaan. Suunnilleen viikko siitä olikin haastattelu ja menin sinne hermorauniona kun en ikinä ollut oikeassa työhaastattelussa ollut. Eikä ne muutamat tuopit edellisenä iltana auttanut liiemmin...

Haastattelu meni suhteellisen kivuttomasti ja sain jonkun tytön kanssa puhua suomeakin haastattelun jälkeen. No muutaman päivän päästä tarjottiin töitä, super jees, mulle kerrottiin työajat, ei niin jees. Koska olisin ollut tekemisissä suomen markkinoiden kanssa jotka aukee siinä aamu kahdeksan paikkeilla joka aikaeron jälkeen tarkottaisi että töissä tarttis olla kuudelta, viimeistään seitsemältä. Ei siinä mitään, oon nykyään melkein enemmän aamuihminen kuin ilta, mutta kun täältä lähtee ensimmäinen bussi 6.25 ja työmatkaan menisi bussilla körötellessä ~1,5 tuntia niin työpaikan hyväksyminen kaatui sitten siihen. Harmitti suhteellisen paljon.

Ajattelin sen jälkeen että no mikäs siinä lisää hakemuksia ympäriinsä ja tuloston muutamat cv:t ja lähen kiertämään ostoskeskuksia jos jostain näin joulun alla nappais. En sitä kuitenkaan kerennyt tehdä kun keskiviikkona sain sähköpostia paikasta mihin hain pieni ikuisuus takaperin että josko voisin seuraavana päivänä mennä paikan päälle tapaamaan tyyppejä. Loistavaa! Kaiken lisäksi työ olisi mitä mainioin, suomen kielisenä pelien testaajana. Pitäisi siis pelata ja löytää bugeja pelistä ja jos on jotain kielellisiä virheitä tai kulttuuri eroja yms. Työhaastattelu oli äärimmäisen mukava. Nainen kuka oli haastattelemassa painotti yhtiön rentoutta ja ystävällistä ilmapiiriä, vaikka joskus saattaa joutua tekemään suhteellisen paljon ylitöitä ja viikonloppuja koska on paljon dead line:ja. No eipä tuo minua haittaisi. Lähestulkoon viimenen kysymys haastattelussa oli 'mitä mieltä olet siitä että sun työ ois pelata pelejä 8 tuntia päivässä' no....... oishan se ihan kauheeta......... Ja sitten iski taas takapakki. Ihana tuleva suomen lomani iskeytyy juuri yhden dead linen viikolle jolla mun ois pitänyt olla töissä. Voi vittu. Ujo ketutus mutta ei voi mitään. Ehkä ne pitää mun tiedot tallessa ja soittaa seuraavalla kerralla.

Joskus tossa viime kuun aikana sain oman social services card:in, jossa on aivan upea kuva ja mun irlantilainen sosiaaliturvatunnus. Se piti sitten aktivoida puhelimitse ja vastata turvallisuus kysymyksiin mitkä olin täyttänyt sitä hakiessa. Ne kysyi multa mun syntymäpäivää, äidin tyttönimeä, lapsuuden parhaan kaverin tyttönimeä ja mun lapsuuden lempinimeä. No helppo homma, kaikki noi on vielä paikkaansa pitäviä nimiä. Vastailin puhelimessa olevalle herralle rempseästi ja luettelin kaikki kirjain kirjaimelta. Herra sitten töksäyttää että vastasit yhteen kysymykseen väärin eikä hän voi turvallisuus syistä kertoa mikä se niistä oli ja pyysi minua palaamaan toimistoon mistä olin korttia hakenut. Sain eilen vihdoin ja viimein mentyä käymään siellä ja kerroin asian laidan. He ottivat multa puhelin numeron ja sossutunnuksen ylös ja sano että joku päätoimistolta soittaa mulle. Kävin siinä sitten aikani kuluksi avaamassa pankkitilin mikä oli yllättävän helppoa kaikkien kauhutarinoiden jälkeen. Käväsin syömässä lounasta paremman puoliskoni kanssa kun hänellä oli tällä viikolla muutamat tuurausvuorot töissä. Lähdin sen jälkeen odottamaan bussia palatakseni kotiin ja heti bussiin pääsyni jälkeen puhelin soi. Ann soitteli sieltä päätoimistolta ja halusi kysyä multa samat kysymykset kun sitä saatanan korttia aktivoidessa. No vastasin niihin taas jonka jälkeen hän totesi että sanoin äitini sukunimen väärin. Hän pyysi palauttamaan kortin toimistoon jostai sitä olin hakenut. Toimistoon jonka vierestä juuri lähdin bussilla. Ette oo tosissanne. >_<

Tänään kävin sitten uudestaan paikanpäällä ja kerroin taas asiani tiskillä olevalle miehelle, joka pelasti päiväni. Hän kysyi äitini nimeä ja kirjoitin sen paperille ihan vaan varmuuden vuoksi. Hän alkoi katsomaan kaikkia lomakkeita mitä olin täyttäny läpi ja vertasi niitä tiedostoihin mitä he siellä olivat kirjoittaneet puhtaaksi. Hän oli hetken hiljaa, katsoi minuun ja pyysi anteeksi. Sanoi että minä olen ollut kokoajan oikeassa ja että 'it was totally their fuck up' Olivat siellä iskeneet oman sukunimeni myös äitini kohdalle. Jouduin kuitenkin jättämään korttini sinne että ne oikoo kaikki tiedot ja he kuulemma lähettävät minulle uuden kortin, joka täytyy tosin aktivoida uudestaan. Kauheesti vaivaa yhden pienen kortin takia.

Myös paikallinen sossu otti minuun yhteyttä lähes kuukausi papereiden palauttamisen jälkeen että josko menisin keskiviikkona tapaamaan heitä. Jos sitä sais jotain rahaa näiden neljän kuukauden työttömyyden ja rahattomuuden jälkeen...

Torstaina lähdetään kohti Helsinkiä ja toivottavasti kaikkea kivaa! Keskiviikkona on kuulemma treffipäivä ja juhlistetaan kahdestaan mun synttäreitä jotka osuu sopivasti viikonlopulle kun ollaan Suomessa. :)

En jostain syystä saa kuvia ulos puhelimestani joten menen pesemään pyykkiä. Moro.

Syksy

Jalkakäytävät on täynnä lehtiä ja puut alkaa näyttää alastomilta. Tykkään syksyn väreistä ja sen tuomasta

fiiliksestä. Tosin täällä toi vesisade on muutenkin aika jatkuvaa niin nyt sitte ainaki. :) Vois varmaan

pikkuhiljaa ostaa jostain sateenvarjon että vois liikkua ulkona säällä kun säällä.

Syksyinen olotila sai mut ostamaan lankaa ja sukkapuikot ja alkaa kutomaan. Tosin en tehnyt sukkia vaan

tein näpsäkästi itselleni kivan uuden hatun joka tarkemmin ajateltuna joutuu odottamaan hiukan

talvisempia ilmastoja!

Hattu on sopivasti murretun oranssin värinen vaikka kamera sitä vähän vääristääkin. Hattu olikin niin iso 

että en saanu tupsua näkymään kuvassa ilman apua, mutta sieltä se löyty kuitenki!! 

Nyt ei vaan oo enää mitään tekemistä hetkeen. Saan kuulemma varastaa suomessa äidiltä lankoja ja 

kutimia jos tartten. :)

Halloween kolkuttelee ovella ja ilmeisesti se on täällä jokseenki isompi juttu kuin suomessa. Talot on täynnä

koristeluja ja kuulemma täällä trick or treat kulttuuri on oikeesti käytössä... Haluaisin mennä itsekkin mutta

lähes 24 vuotiaana taidan olla siihen liian vanha. 

Naapurien talo näyttää tolta. Onneks meiän talo kuulemma näyttää pelottavalta aina ni ei tartte panostaa

halloweenina. (oltiin kävelemässä kerran kotiin ja meiän pihalla oli joku naapuruston tyttö tuijottamassa 

taloa ja muistaakseni käytti sanoja 'it looks so scary' ja samalla tytön äiti huudahti kauempaa ettei hänellä

ole mitään asiaa meidän talon lähelle...)

Eilen kävin kääntymässä keskustassa ja käväsin samalla paikallisen sossun tiloissa hakemassa papereita ja

varaamassa ajan keskustelemaan ties mistä. Olen aina vihannut lomakkeita ja virastoja ja yhhhh.

Nyt varsinki. Sain ajan perjantaille eikä mulla ole minkäänlaista käsitystä että mitä on edessä.

Sain kauheesti enemmän papereita täytettäväks kun en oo täältä mutta se nyt on ihan ymmärrettävää.

En vaan tykkää stressata.

Ehkä voisin hakea alakerrasta tänään lepomiani keksejä, palata takaisin lomakkeiden ääreen ja odottaa

että puolet talon asukkaista tulee takasin bänditreeneistä. Terkkuja vielä meiän vuffelta kun sitä kiinnostaa

aina niin paljon kaikki mikä ei oo ruokaa! :)

Tietokone ongelmia ja laiskuutta

Vihdoin ja viimein saan istuttua alas tänkin homman ääreen. Tovi takaperin tietokone halus sanoo ittensä irti.
Yhtäkkiä jokapuolelta konetta alko pomppia viruksia ja mun virusturva vaan kerto mulle
ettei se voi poistaa niitä koska niitä ei oo olemassa. Hmpf. Seuraavalla yrityksellä kone ei enää menny päälle
kunnolla eikä oikein tehny yhtään mitään. Onnistuin kuitenki tyhjentää koneen kaikesta ja asentamaan
windowsin uudestaan. Tuli muutamat kirosanat sanottua, mutta uuden virusturvan jälkeen kaikki toimii taas hyvin.
En siis ole paljon koneella hengaillu kun Conorin läppäri on jokseenkin yhtä toimiva kun mun läppäri oli
ennen kun sain sen korjattua... Jos sitä sais sit kirjoteltua jotain pitkästä aikaa.

Tartten kipeesti töitä! Oon nyt kolmisen kuukautta lomaillu mun viimesillä säästöillä ja pikkuhiljaa
alkaa tulla kriittinen raja vastaan... Töitä ei näy eikä kuulu ni varmaan tarttee kohta ryömiä paikallisen sossun luukulle.
Tarvii vielä pikkasen yrittää ettiä töitä ennen sitä jos jostain nappais. Positive thinking jne...
Musta tuntuu että työn puute on rikkonu mun nukkumisrytmin.
Oon tullu niin laiskaks kun päivällä ei oo mitään tekemistä että nukahdan illalla joskus kymmeneltä
kun ei oo mitään syytä valvoa :D Aamusin herään silti yheksän aikoihin kun en vaan osaa nukkua pitkään.

Kaiken kaikkiaan ei olla tehty yhtään mitään. Conor ja pari muuta kämppistä hommailee niitten bändin parissa.
Mun pitäis varmaan keksiä jonkinlainen harrastus itelle.
No jos tässä nyt ei oo tapahtunu mitään varmaan kuukauteen ni nää pari tulevaa viikkoa onki täynnä
kaikkea jännää! Torstaina ois zombileffaa päivällä ja jonkin sortin keikka illalla, lauantaina kattomaan
tenacious d:tä, sunnuntaina ois ilmeisesti meiän talon bändin keikka, tiistaina tallest man on earth:in keikka,
pari päivää rentoutumista ja sitte sunnuntaina on Conorin siskon lapsen ristiäiset. Missaan halloween
viikonlopun, mut ehkä ristiäiset on tärkeempi juttu... Sit ois kuitenki 31. päivänä kauheesti valinnanvaraa että
mitä tekis ja minne menis. Ois kauhuleffaa kansallisorkesterin säestyksellä ja pari muuta keikkaa ja ihan liikaa kaikkee.
Ois ollu ihan kiva jos nää asiat ois voinu jotenki jakaa vähän laajemmalle aikajanalle...

Oon erittäin innoissani omista synttäreistä marraskuun lopulla. Päätettiin ostaa lennot suomeen!
Pikkasen reilu kuukaus ni pääsen moikkailemaan perhettä ja kavereita. :)

Mun kirjotusinspiraatio on hävinny johonkin eikä tästä nyt tuu oikein mitään.
Tiiän että viimeks lupasin kuvia mutta ei mulla ollu mitään kivoja :( Tarvii yrittää ottaa ennen seuraavaa kertaa.

Yks päivä olin niin villi että kävin lukemassa kirjaa pubissa!

Ja sitte vielä piristykseks kuva pikkukaverista minkä löysin parkkiautomaatin sisältä :)

Ensi kertaan! \o

Täs on taas kauheesti ollu kaikkee...

Pari viikkoa sitten juhlittiin Conorin valmistumista semisti kun se sai vihdoin ja viimein palautettua viimesen kouluhomman. Mentiin käymään pubissa sen jälkeen muutamalla tuopilla. No ei se kuitenkaan jääny siihen muutamaan kun kuultiin että Conorin siskon synnytys oli käynnistetty ja meitä vähän jänskätti, no setä/kummisetää jänskätti vähän enemmänki ja rauhoteltiin hermoja tuoppien äärellä. Tovin jälkeen maailmaan tuli äärimmäisen söpö pikkujäbä. Lähettiin sitten seuraavana päivänä sairaalaan katsastamaan pikkuherraa ja päädyttiin jäämään sinne päin maata viikoks. Maalla on aina jotenkin niin rauhottavaa olla. Oli maailman rentoutunein olo kun tultiin takas kotiin.

Harmi vaan että sen jälkeen Dublin näyttää aina jotenkin harmaalta ja masentavalta ja kaikilla on aina kiire ja yleensä täällä sataa kaiken muun lisäks.

Oltiinki sitte rauhassa kotona eikä oikein tehty mitään sen jälkeen ku tultiin takas. Kaverilla oli viikonloppuna synttärit Galwayssa eikä oikein haluttu lähteä mihinkään täältä. Jotenki kaikki bussi matkat sun muut tuntu jotenki rasittavalta ja liialta vaivalta. Tultiin kuitenkin toisiin ajatuksiin kun juteltiin synttärisankarin kanssa perjantaina ja lauantai aamuna hypättiin bussiin ja vaihdettiin maisemaa. Aivan kuten arveltiinkin pikku reissu Galwayhin ei ikinä mene niinkään rauhallisissa merkeissä. Juhlat oli erittäin kosteat ja hauskat. Paluuliput oli varattu sunnuntaille mutta unohdettiin lähteä takas. Maanantaina könyttiin bussiasemalle aamupäivällä ja pidettiin sormet ja varpaat ristissä että bussityypit päästäis sunnuntain lipuilla bussiin eikä tarttis maksaa mitään tyhmiä ekstroja. Eka jäbä sano ettei se toimi mutta käski odottamaan että joku toinen tulee paikalle ja päättää miten käy. Pyörittiin siinä sitten hetki ja siihen tuli joku muu ja mentiin kysymään sitten siltä ni sieltä tuli puoli kuiskaten vastaus että "oottakaa pari minuuttia että mun pomo lähtee pois tosta vierestä ni voitte sitte mennä" Oon huomannu että asiat toimii täällä vähän ympäripyöreesti. Tykkään siitä jollain tapaa.

Päästiin Dubliniin ni taas vaihteeks täällä sato kaatamalla. Kotiin saapuessa jäätiin juttelemaan yhen kämppiksen kanssa ja kämppis kysy että missä vaiheessa me muutetaan meiän tavarat pois meiän huoneesta että uus kämppis voi muuttaa. Voi jumalauta. Pääs jotenki unohtuman että meillä oli edessä huoneen vaihto. No ei siinä mitään, heitettiin kaikki tavarat uuteen huoneeseen ja sit päädyttiinki järkkäilemään koko ilta.

Oon super ilonen että vaihdettiin huonetta, vaikkakin se tarkottaa että meiän super mukava kämppis muutti pois. Onneks sitä vielä näkee jatkossa, toivottavasti.

Nyt on hitosti isompi huone, enemmän vaatekaappeja ja mikä parasta, oma vessa ja suihku. Ja sama vuokra. Vielä pitää miettiä vähän mikä menee mihin mutta suurin osa on saatu paikoilleen ja viihdytään uudessa tilassa!

Lupaan laittaa kuvia tässä joku päivä kunhan saan tyhjättyä puhelinta, en just nyt millään jaksa ja jätski ja leffa vaikuttaa niin paljon houkuttelevammalta!

Sisko oli ja meni.

Jotenki jännä miten 5 päivää tuntu niin lyhyeltä ajalta. Oli kyl kauheen kiva nähä taas vaikka oliki vaan hetken verran. Koko sen ajan ku sisko oli täällä juhlittiin Conorin synttäreitä. Oli jokseenki rankat 5 päivää. Nyt niistä on selvitty ja ollaan yritetty ottaa kiinni normaalista elämästä, mikä on aika vaikeeta nyt kun molemmat on työttöminä ja vaan pyörii ympäri kämppää ja yrittää keksiä tekemistä.

Lauantaina oli niin kauheen nätti päivä että päätettiin mennä läheiseen puistoon kävelemään kun en ollu vielä siellä käyny. Aurinko paisto ja oli hemmetin lämmin, ei meinannu uskoa että on syyskuu. Puisto oli valtava ja kauheen mielenkiintonen. Sinne tarvii mennä joskus uudestaan, muttei pimeellä. Musta tuntuu et pimeellä se ois maailman paras ympäristö kauhuleffalle.

Ollaan molemmat yritetty lopettaa tupakointi, jotenki ihmeellisen vaikeeta... Mä oon nyt päässy siihen pisteeseen että poltan enintään 5 päivässä. Oon jopa melkein ylpee itestäni näin 11 vuoden tupakoinnin jälkeen. Pitäis vaan päästä siitä kokonaan eroon kun se on täällä niin hiton kallista. Ja ainiin onhan se vissiin epäterveellistäkin... Sen seurauksena ollaan myös syöty helvetisti enemmän ja kaikkee epäterveellistä. Koko ajan tarvii mutustaa jotain. Perjantaina piti leipoa brownies mut löysin jotain paljon parempaa. Tiekkö niitä Reeses peanutbutter cups? Mä tein niitä mut palasina. Onneks ne on niin ällö makeita ettei voi syödä ku pienen palan kerrallaan, muuten ne ois jo kaikki hävinny. Musta tulee niin kauhee läski täällä. Conor syöttää mulle kaikki sen kokkailut ja mä leivon kaikkee tollasta. :)

Mein koira on ollu vähän pipi viime aikoina ja kaikki yrittää tsemppaa sitä ettei oo mitään vakavaa. Se on säikytelly meitä vaikka kuin.

Tyhmä aamupöhnä ku en nyt yhtään keksi et mitä mun piti tänne kirjottaa. Ehkä alan stressamaan päivän ruokaa kun on kuulemma mun vuoro kokata ja minähän en osaa mitään ruokaa tehdä. :O

Morjens!

päivittämisen laiskuus

Olen kauheasti epähuomioinut tätäkin hommaa. Jotenkin on ollut niin paljon hässäkkää ja tekemistä ettei oo vaan saanu aikaseks. Vaikka tietty oon kaikki päivät kotona ja yritän leikkiä kodin hengetärtä, välillä vähän huonomalla menestyksellä ja super päiväunilla...

Viime päivityksen jälkeen mentiin tapaamaan Conorin vanhempia. Stressailin kauheasti kun en yleensä vaan toimi tollasissa tilanteissa, mutta tyypit oli äärimmäisen rentoja! Tuli siinä viikonlopun aikana nähtyä Conorin äiti, isä, mummi, täti, serkku, sisko ja siskon mies. Suurimman osan ajasta istuin hiljaa mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Sinä viikonloppuna kun kerta oltiin siellä maaseudulla päin mentiin läheiseen kaupunkiin (kylään??) käymään paikassa jossa periaatteessa tavattiin ensimmäistä kertaa. Oli jotenkin outo olo miettiä että just vasta istuttiin siinä pubin tupakointialueella traktorin vieressä ekaa kertaa (:D) ja yhtäkkiä mä oon muuttanu toiseen maahan ja me asutaan yhessä. Hassua!

patsasjäbä

ammui

meikä terassilla

Sunnuntaina sit lähettiinki takas Dubliniin ja sattu oleen bank holiday, eli vapaa päivä maanantai, ni lähettiin vähän rilluttelemaan muutaman kaverin kanssa. Muistikuvat on jokseenki hatarat mutta onneks seuraavana päivänä yleensä löytyy jotain kuvia kamerasta... :D Loppuviikkona oli kauheen nättejä ja lämpimiä päiviä ja kunhan vaan pyörittiin ympäriinsä.

meikä puistossa

Tosta seuraavana viikonloppuna käytiin kääntymässä Dublinin eläintarhassa. Hitto et oli iso ja hieno paikka! Kauheesti eläimiä mistä en oo kuullukkaan ja sit kaikkia kivoja söpöjä. Harmitti vaan kun oli niin lämmin ilma että suurinosa eläimistä vaan torkku jossain piilossa. Ne mitkä ei ollu piilossa oli super siistei! Niinku kirahvit ja virtahevot ja sarvikuonot ja elefantit ja laiskiaiset ja ja ja!! :)

kiraffei

Sit olikin siivousviikko kun sain muutaman vieraan suomesta! Esa ja Iina tuli morjenstaa ja oli kauheen kivaa. Muutaman päivän ne asu täällä meiän kämpillä ja sitte meni hotelliin keskustaan että on helpompi liikkua siellä suunnilla eikä tartte maksaa busseista niin kauheesti. Tuli kierreltyä pubeissa ja keskustassa ja tyypit pääs kiertelee muutamat perus turistikohteetki niinku guinnessin tehtaan ja jamesonin tislaamon (miten niin kaikki täällä liittyy alkoholiin...?) Tyypit pääs kans kattoo Social Distortionin keikkaa, joka tais olla koko matkan pointti! Mulle tuli jossain vaiheessa kauheen hyvä fiilis ku kierreltiin keskustassa ja oikeesti tiesin missä paikat oli ja pystyin suunnistaa ja neuvoo että mihin tarvii mennä. Mulla kun tiedetysti on maailman huonoin suuntavaisto ni oli kiva huomata että alkaa oppii. :)

äärimmäisen karvaton lepakko luonnontieteellisessä museossa

Tyypit lähti torstaiaamuna takas ja sit olikin taas jo viikonloppu. Siellä Conorin kotihuudeilla oli festarimeininkejä. Otin perjantaina varaslähdön ja hyppäsin kavereitten kyytiin Conorin ollessa vielä töissä. Ajeltiin ja hengailtiin ja katteltiin bändejä ja oli kauheen hauskaa. Lauantaina käytiin perhelounaalla Conorin perheen kanssa. Sen vanhemmilla oli 33-vuotis hääpäivä. Sinne oli kiva mennä kauheessa krapulassa muutaman tunnin unilla. "Kiva nähä teitä toista kertaa ikinä, anteeksi jos tuoksun hiukan vanhalta viinalta :) Hyvää hääpäivää!!" .... No kaikki meni kuitenkin hyvin ja viikonloppu oli täynnä hauskaa ja kivoja tyyppejä!

löydettiin naama

meikä idioottina

kuvaustaito kertoo tuhat sanaa mun viikonlopun olotilasta...

Nyt onkin otettu iisisti muutama päivä ja saan taas tänään alkaa siivoomaan hullun lailla kun mun sisko tulee käymään huomenna. \o/ Pääsee taas kiertelee ja kattelee kaikkia paikkoja läpi. Ja sitte on kans Conorin synttärit! Jotenki tässä kuukauden aikana ollu kauheesti kaikkee tekemistä ja kauheesti menoja. Mut eipähän oo käyny aika pitkäks ku on paljon kaikkee! :) Mun pitää mennä nyt suihkun kautta siivoomaan ja sit tarttee tehä omenapiirakka ku oon himoinnu sellasta ties kuin kauan!

Loppukevennykseks vielä kuva linnuista luonnontieteellisessä museossa.

tits

Jotenki tuntunu kauheen hankalalta alkaa päivittää mitään ku ei mun arjessa enää oikein tapahdu kummosempia. Istun kotona kaikki päivät ja yritän keksiä tekemistä kunnes Conor pääsee töistä ja tulee kotiin tai vaihtoehtosesti mä meen keskustaan näkee sitä. Pitäis vissiin oikeesti alkaa ettii jotain töitä ettei aika vaan käy turhan pitkäks.

Reilu pari viikkoa takana ja onhan tässä tietty tullu tehtyä kaikenlaista. Ollut paljon keikkoja ja leffoja ja instrumenttien soittelua. Tänään ois taas kavereitten keikka keskustassa mut en oo vielä ihan sata varma et jaksaaks sinne lähtee. Tänä viikonloppuna ois ollu jos jonkinlaista tapahtumaa festareiden, kaverin synttäreiden ja muiden erinäisten bileiden merkeissä, mutta taidettiin eilen tulla Conorin kanssa siihen tulokseen että jos vaan oltais kotona eikä tehtäis yhtään mitään. Siihen kun ei oo jotenkin löytynyt kunnolla aikaa. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona oli lähteä Conorin kotikotiin maaseudulle. Mua nyt ahistaa suunnattomasti ajatus sinne menosta ja toisen vanhempien tapaamisesta mutta tiiän et se on tehtävä, ehkä jopa ennemmin kun myöhemmin. Kuulemma siellä kaikki odottaa innolla mun tapaamista. :D

Viime viikolla huomasin keskustaan mennessäni että yhessä jättimäisessä musiikkikaupassa oli alet ja ajattelin mennä kurkkaamaan josko oisin löytänyt sieltä Conorille synttärilahjaksi hänen kauan haluamaansa mandoliinia. Tavallaan löysin sieltä ihan kivan mandoliinin, mutta päätin lähteä katsomaan vielä muiden läheisten kauppojen tarjontaa. Juttelin yhden myyjän kanssa toisessa liikkeessä ja hän pahoitteli että juuri sillä hetkellä mandoliinit oli loppu, mutta suunnilleen korttelin päässä on tosi hyvä pieni kauppa mistä varmasti löytäisin hyvän soittimen. Seikkailtiin kämppiksen kanssa tovi ja löydettiin äärimmäisen sympaattinen pieni perheyritys. Pitkän pähkäilyn ja juttelun jälkeen päädyin ostamaan mandoliinin heiltä. Ammattitaito ja ystävällisyys vei pitkälle tossa tilanteessa. Conorin syntymäpäivä tosin on vasta syyskuussa, eli kaikki tämä piti pitää hyvin salassa. Hänellä vaan oli vähän toiset suunnitelmat. Muutama päivä myöhemmin istuttiin meiän huoneessa ja juteltiin siitä että pitäis ostaa toinen banjo. Asia johti toiseen ja ennen kuin huomaankaan Conor istuu koneella ja on lähettämässä sähköpostia jollekkin tyypille joka oli myymässä mandoliinia. Oli sitte vähän niinku pakko pysäyttää tilanne ja kertoa kaikki. Ois tietty ollu kiva odottaa sinne syyskuuhun asti mutta tulin niin kauheen iloseks ku sain nähä miten innoissaan toinen oli. :) Ja piru vieköön että on kiva ja hyvännäkönen soitin!

 Nyt voisin vaikka siivota kolmisen tuntia ja sitten miettiä illan suunnitelmia! :)