Jotenki tuntunu kauheen hankalalta alkaa päivittää mitään ku ei mun arjessa enää oikein tapahdu kummosempia. Istun kotona kaikki päivät ja yritän keksiä tekemistä kunnes Conor pääsee töistä ja tulee kotiin tai vaihtoehtosesti mä meen keskustaan näkee sitä. Pitäis vissiin oikeesti alkaa ettii jotain töitä ettei aika vaan käy turhan pitkäks.

Reilu pari viikkoa takana ja onhan tässä tietty tullu tehtyä kaikenlaista. Ollut paljon keikkoja ja leffoja ja instrumenttien soittelua. Tänään ois taas kavereitten keikka keskustassa mut en oo vielä ihan sata varma et jaksaaks sinne lähtee. Tänä viikonloppuna ois ollu jos jonkinlaista tapahtumaa festareiden, kaverin synttäreiden ja muiden erinäisten bileiden merkeissä, mutta taidettiin eilen tulla Conorin kanssa siihen tulokseen että jos vaan oltais kotona eikä tehtäis yhtään mitään. Siihen kun ei oo jotenkin löytynyt kunnolla aikaa. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona oli lähteä Conorin kotikotiin maaseudulle. Mua nyt ahistaa suunnattomasti ajatus sinne menosta ja toisen vanhempien tapaamisesta mutta tiiän et se on tehtävä, ehkä jopa ennemmin kun myöhemmin. Kuulemma siellä kaikki odottaa innolla mun tapaamista. :D

Viime viikolla huomasin keskustaan mennessäni että yhessä jättimäisessä musiikkikaupassa oli alet ja ajattelin mennä kurkkaamaan josko oisin löytänyt sieltä Conorille synttärilahjaksi hänen kauan haluamaansa mandoliinia. Tavallaan löysin sieltä ihan kivan mandoliinin, mutta päätin lähteä katsomaan vielä muiden läheisten kauppojen tarjontaa. Juttelin yhden myyjän kanssa toisessa liikkeessä ja hän pahoitteli että juuri sillä hetkellä mandoliinit oli loppu, mutta suunnilleen korttelin päässä on tosi hyvä pieni kauppa mistä varmasti löytäisin hyvän soittimen. Seikkailtiin kämppiksen kanssa tovi ja löydettiin äärimmäisen sympaattinen pieni perheyritys. Pitkän pähkäilyn ja juttelun jälkeen päädyin ostamaan mandoliinin heiltä. Ammattitaito ja ystävällisyys vei pitkälle tossa tilanteessa. Conorin syntymäpäivä tosin on vasta syyskuussa, eli kaikki tämä piti pitää hyvin salassa. Hänellä vaan oli vähän toiset suunnitelmat. Muutama päivä myöhemmin istuttiin meiän huoneessa ja juteltiin siitä että pitäis ostaa toinen banjo. Asia johti toiseen ja ennen kuin huomaankaan Conor istuu koneella ja on lähettämässä sähköpostia jollekkin tyypille joka oli myymässä mandoliinia. Oli sitte vähän niinku pakko pysäyttää tilanne ja kertoa kaikki. Ois tietty ollu kiva odottaa sinne syyskuuhun asti mutta tulin niin kauheen iloseks ku sain nähä miten innoissaan toinen oli. :) Ja piru vieköön että on kiva ja hyvännäkönen soitin!

 Nyt voisin vaikka siivota kolmisen tuntia ja sitten miettiä illan suunnitelmia! :) 

Ensimmäinen päivä yksin kotona. Parempi puolisko palas tänään arkeen ja meni töihin. Sain rauhassa purkaa kaikki loputkin tavarat ja siivota huonetta. Huomaan kyllä että tää vaatii suhteellisen paljon totuttelua asua täysin uudessa paikassa kun ei oikein tiedä miten jotkut perusasiat toimii.

Viime viikkoon mahtui äärimmäisen paljon pubeja, klubeja, keikkoja, kavereita ja uusia tuttavuuksia. Perjantaina löydettiin vahingossa super mukava ja ihana pikku pubi. Erittäin tyypillinen vanhojen herrojen pubi, muttei mitenkään väkinäisen oloinen. Sinne täytyy joskus mennä käymään uudestaan.

Lauantaina oli kavereiden keikka mitä odotin innolla. Aiemmin ei ole ollut mahollisuutta nähä bändiä livenä ni nyt oli pakko mennä. Se keikka tosin jäi vähän pääesiintyjän varjoon. Ikinä en ole nähnyt mitään niin hämmentävää, harmi ettei ole mitään kuvia siitä keikasta. Laulaja oli pukeutunut tiukkaan punaiseen kokovartalo spandex asuun jonka päälle oli vedetty hopeiset tangat ja mustat paljettihousut... Ja tässä tapahtumassa oli tosiaan esiintymässä ~12 metallibändiä, kavereitten punkbändi ja tämä. Oli kyllä tosi hauskaa. Sunnuntai sitten syystä tai toisesta menikin aika laiskoissa tunnelmissa..

Nyt ois sitten aika kammata naamaa ja lähteä ensimmäistä kertaa yksin keskustaan täällä asuessani. Käyn hakemassa Conorin töistä ja sit mennään leffaan! Morjens :)

koti

Oon nyt kaksi päivää ollut uudessa kodissa enkä pysty lopettamaan hymyilemistä. Kahteen päivään on mahtunut paljon kaikkea tekemistä ja myös mukavia laiskoja hetkiä.

Tiistaina lähtiessä suomesta olo oli suunnattoman haikea. Kentällä hyvästelin äidin, isän sekä siskon. Muutama tippa tuli linssiin siinä lähtiessä kohti turvatarkastusta, mutta silti lentoa odotellessa tuli mitä iloisin olo. Lento tuntui maailman pisimmältä. Dublinin kentällä Conor oli vastassa ja voi jumalauta. Nähtiin ekaa kertaa kolmeen kuukauteen ja se oli aivan uskomattoman ihanaa. Kentältä lähdettiin kohti keskustaa ja käytiin juomassa tuopit meiän vakkari mestassa ennen kun lähdettiin kämpille päin.

Päästiin kämpille ja meiän huone on super kiva. Conor oli maalannu ja sisustanu tauluilla sun muilla. :) Hetken hengailun jälkeen mentiin moikkailemaan kämppiksiä ja päädyttiin istumaan keittiössä koko ilta ja seurattiin yhden kämppiksen keksien paistoa. Kämppikset on super mukavia ja kämppä on ihana!

Vielä ois kauheesti kaikkea byrokratiahommaa mitä pitäis hoitaa, mutta ei sitä kai tarvii ihan heti alkaa hoitaa. Eilen sain sentään hankittua itelleni liittymän! Kohta pitäis vissiin suunnata keskustan suuntaan ja nähä kavereita. Mun tarvii joku päivä pistää kuvia ja kirjotella enemmänki tästä kaikesta. :)

Halusin vaan kertoa että kaikki on aivan loistavasti vaikka vieläkään en oikein usko todeksi tätä koko hommaa. Ehkä parin viikon päästä sitte jaksais tajuta että mä oikeesti asun täällä! :)

1

Huomenna on lähtö. Matkalaukku on pakattu, siskon super pakkaustaitojen avulla. En ois varmaan ikinä saanu kaikkea tota tavaraa ite mahtumaan tohon laukkuun. Tänään pitää pakata käsimatkatavarat, minkä ei nyt luulis olevan niin kauheen vaikeeta...

Viikonlopun aikana oon onnistunu tulee kipeeks. Lauantaina aamulla keuhkot sattu niin saakelisti, ääntä ei enää lähteny ja yskitti koko ajan. Ääni on nyt tullu jokseenki takas mutta yskiminen on vaan pahentunu ja keuhkot sattuu edelleen. Ihanaa näin muuton alla. Pääsee lentokoneeseen yskimään keuhkojaan pihalle kaikkien muiden matkustajien päälle :) Kohta meen vielä kerran käyttämään suomen lääkäreiden hienoa palvelua, katotaan miten käy! Kaiken tämän lisäksi nostin eilen matkalaukkua jotenkin hassusti (puoli tyhjänä) ja onnistuin rikkomaan selän uudestaan. :( Onneks se ei nyt oo niin paha mitä viimeks mutta miten hemmetissä on mahdollista et kaikki hajoo just nyt. Ja onneks oli vielä kaiken maailman särkylääkkeitä sun muita viime kerralta jäljellä niin sai jotain apua tähän kipuun.

Jos sitä tässä tekis vähän ruokaa ja alkais valmistautumaan sinne lääkäriin menemiseen. Vihaan istua metrossa kun yskittää. :( Ei kai sillä oikeesti sit niin väliä.

Toivottavasti sitä törmäis vielä johonki tuttuihin kun pyörin siellä keskustan suunnilla. :)

Erittäin yskäiset ja jännittyneet terkut kaikille :)

6 days 21 hours

Aloin kirjottaa mut sit hävitin ajatuksen enkä yhtään tiiä et mitä piti sanoo.

No, ens viikolla tähän aikaan oon jo toivottavasti vieny tavarat uuteen kämppään ja tekemässä jotain kivaa.
Tavarat saatiin muutettua äidin luokse ja nyt majailen täällä ensi tiistaihin asti. Perjantaina tavaroiden roudaamisen jälkeen istun ahdistuneena täällä kun tavaraa tuntui olevan niin helvetisti, kaveri soitti josko lähtisin käymään puistossa... Pääsin kotiin sunnuntaina iltapäivällä. Oli mm. varjoläksiäiset niille ketkä ei pääse varsinaisiin läksiäisiin ensi perjantaina. Oli kyllä äärimmäisen hauskaa istua täysin tyhjässä huoneessa kaikkien hyvien kaverien kanssa ja kuunnella musiikkia paskasta matkaradiosta. Tuli jotenkin kauheen haikee olo jättää ne kaikki tänne. Tiedä sitten miten paljon tulee tirauteltua itkua oikeissa läksiäisissä.

Eilen aloin pakkaamaan matkalaukkua. Sain suurimman osan vaatteista pakattua ja sitten iski masennus. Tila loppuu kesken ja painoakin tuli jo vaikka kuinka paljon. Ehkä en sitten ota mitään muuta mukaan. Yritän paikallistaa rinkkaa jostain josko sen ottais ihan koneeseen asti mukaan... Hemmetti.

Huomenna aamulla pitäis viedä avaimet uudelle vuokralaiselle. Vaikka kiinteistötyyppi ei ole vieläkään vastannut ja on ihan täys mulkku, niin me vähän ollaan sumplittu juttuja ihan keskenään... :D Ehkä tää viel tästä.

Aika loppuu kesken ja ahistaa mutta silti mennään eteenpäin ilosin mielin! :)